BARRENCE WHITFIELD & LOS MAMBO JAMBO ARKESTRA

Sleazy records on viime vuodet panostanut kansitaiteeseen ja yhtiön tuotantotiimissä on ymmärretty, että vinyylilevyssä tärkeää ei ole vain musiikki vaan myös fyysinen paketti, jossa pikku musta ja isompikin kiekko tarjoillaan. Kansitaide on tärkeä osa kuulijan kokonaisvaltaista kokemusta. Suoratoistojen tarjoama visuaalinen kokemus osana kuuntelu ei ole ihme kyllä viime vuosina kehittynyt, mutta onneksi samaan aikaan kansitaide on saanut uutta nostetta ja arvostusta vinyylimarkkinoiden kasvaessa. Harvemmin kuitenkaan vastaan tulee näin maagisen groovia levynkantta kuin Barrence Whitfieldin ja Los Mambo Jambon uuden yhteisen EPn kansitaide. Kannen kuvakielen on myös vastattava musiikin tunnelmaa ja näin todellakin on tällä kertaa. Kuvan välittämä hikisen räkäinen ja samalla hypnoottisen maaninen tunnelma ei voisi paremmin kuvata mustan garage rock & rollin kuninkaan ja Euroopan groovimman instrumentaaliyhtyeen yhteissessiota.

Los Mambo Jambon nelihenkistä peruskokoonpanoa on viime vuosina vahvistanut isompi puhallinorkesteri useine saksofoneineen, trumpetteineen ja vetopasuunoineen. Tällä kertaa tämä laajennettu Arkestra töräyttelee myös Whitfieldin taustalla. Etualalla ja soolotilaan hallitsee edelleen fonisti Dani Nel-lo tai kitaristi Dani Baraldes, joka on korvannut Mario Cobon, ja tuo laajaorkesteri tuo enemminkin tausta jyrinää ja svengiä.

Whitfield ja barcelonalainen Los Mambo Jambo ovat tehneet aiemminkin yhteistyötä niin keikalla kuin studiossa. Edellinen yhteisjulkaisu on parin vuoden takainen single ”Jackeline”/”Candelight” (Sleazy). Aineksia pitkäsoittoonkin varmasti olisi, mutta nyt on vain tyydyttävä EPn neljään biisiin.

Los Mambo Jambon kanssa Whitfield on usein liikkunut lähempänä mustan rock & rollin ja 50-lukuisen rhythm & bluesin tunnelmia kuin omilla enemmän garage rock & rollin taipuvilla levyillään. Näin osin nytkin mutta päivän teema on rytmeillä leikittely. Käyntiin lähdetään torvet törähdellen ansiokkaan svengaavalla versiolla Jimmy McCracklin vuoden 1959 rhythm & blues klassikosta ”Georgia Slop”. Seuraavaksi lähdetään bailaamaan rajan taakse Tiajuanaan Andre Williamsin 50-luvun puolivälin doowop jumpin innoittamana. Itse kappale on sovitettu uudelleen svengaavaksi mambo-vaikutteiseksi keinunnaksi. B-puolen alussa leikitellään poliisin kanssa calypso-rytmissä. Lopuksi kaivetaan esille Sonicsin garage-rock klassikko ”Shotdown”. Sillä ei ole loppujen lopuksi väliä, vaikka rhythm & blues sarja katkeaa tylympää soundiin, sillä sillä kuulija jää niin totaalisesti rock-jyrän alle, ettei EPn parhaasta esityksestä tarvitse kiistellä. Yllättävää kyllä torvisektiotausta sopii garage-rock soundiinkin loistavasti.

Maagisen maanista menoa alusta loppuun. Kannattaa kerätä pois niin kauan kuin EPtä on tarjolla. 

(Julkaistu Big neat 4/20)