THE MELLOWS: Need You

On ollut ilo seura pari viimeistä vuotta Turnerin veljesten, Coltonin ja Zanen, musiikillista kehitystä toki unohtamatta alusta lähtien mukana ollutta basistia Yari Bolanosia. Vain pari vuotta sitten Coltonin Turnerin nimellä julkaistut kaksi pitkäsoittoa (Coltonin nimeä kantanut omakustanne ja ElToron julkaisema ”That Rocks”) olivat tuoreita tuulahduksia nuorelta sukupolvelta aika ajoin ummehtuneeseen keski-ikäiseen rockabilly skeneen. Niiden kevyt rockabilly hehkui elämäniloa mutta ennen kaikkea ne kuulostivat tuoreilta. Colton näytti kyntensä säveltäjänä jo noissa esikoisissa ja hän loi yksinkertaisin vedoin vetäviä rockabillyä ja 50-luvun lopun purkka rock & rollin kevyettä yhdistäviä kappaleita kuten ”Norma Jean”. 

Seuraava askel oli antaa kunnia koko kollektiiville eli esiintyminen solistin nimen sijaan yhtyeen nimellä. The Mellows nimellä julkaistiin viime vuonna omakustanteena yhteen nimeä kantanut CD. Siinä rockabilly jäi taakse ja Turnerit leikittelivät 50-60-lukujen teini rock & rollin vaikutteilla. Ja jälleen lopputulos on ällistyttävän luonnollisen ja vaivattoman kuuloista. Colton oli loihtinut toinen toistaan tarttuvampaa melodista tarinaa viattomasta rakkaudesta.Viime vuoden lopulla malagalainen Sleazy yhtiö onnistui saamaan yhtyeen talliinsa ja julkaisi heiltä erinomaisen EPn ”In L.A.”, joka antoi jo olettaa yhtyeen musiikillinen kehitys ollut pysähtynyt. 

Nyt Sleazy on julkaissut Teksasista uuden kotinsa löytäneiltä kalifornialaisilta nuorilta 12 tuumaisen vinyylin. Nykyajan standardien mukaan tämä mestarituote ei ole saatavissa kuin ja ainoastaan vinyylinä. Sitä ei ainakaan toistaiseksi löydy suoratoistona eikä CDnä. Levy on yksinkertaisesti sanottua huikea ja yksi vuoden parhaista. Mellowsin sulosävelten kanssa on hyvä jättää taakseen korona-vuoden ahdistukset. 

Turnerin musiikillinen kokeilu ja uuden etsintä on jatkunut edelleen. Kaikilla edellisillä levyillä yhtyeellä on ollut oma tunnistettava vaikka levyltä kehittyvä soundinsa, mutta nyt Turnerit ovat luoneet kokonaan oman musiikillisen maailmansa. Mellowsin soundin keskiössä on Coltonin naapurin pojan kirkas ja herkkä lauluääni, Zanen tarkoituksellisen pelkistetyn kuuloinen mutta taitavan tarttuva kitaran juoksutus ja Coltonin kynästä lähtevät tarttuvat melodiat. Kaikki nämä palaset ovat kehittyneet huikeasti. Mellows antaa edelleen mielikuvan esikaupungin nuorisoyhtyeestä, joka vielä harjoittelee vanhempien autotallissa, mutta soiton näennäinen naiivius, melodian tarttuvuus ja soiton vaivattomuus on kuitenkin kaikki rautaisen ammattitaidon synnyttämää. Uudella soitolla Turnerin tarjoilevat entistä haastavimpia rytmejä ja melodisia jippoja säilyttäen samalla tuon alkuperäisen Mellows soundin hengen.

Musiikillisia askeleita on otettu 50-60-lukujen taitteen musiikista pitkälle 60-luvulle mutta tosin kuin noilla edellisillä pitkäsoitoilla nyt Mellows yhdistelee erilaisia ja eri vuosikymmenten vaikutteita omaan soundiinsa niin, että musiikkia edes pidä yrittää nähdä jonkin aikakauden tai jonkin tyylin heijastumana. Kukaan ei ole aiemmin tehnyt juuri tällaista musiikkia. Kansitekstejä lainaten the Mellows on ”real thing”, jota ei voi enää arvioida vain suhteessa muihin vaan joka asettaa uudet kriteerit muille.  

Aloitus kappale ”How I Was To Know” kertoo, mitä tulemaan pitää. Kappale on tunnelmaltaan utuisen kuulas hieman groovisti keinuva kappale, jossa yhtye komppaa Coltonia vahvan kirkkaalla taustalaululla 60-luvun tyylisesti vai olisiko laulutyylissä sittenkin myös hiven 60-luvun alun rhythm & bluesia. Samantapaisia taustoja kuullaan myös lisää. ”Yes I Do”, ”Ned You” ja ”The Cure” kappaleissa on aimo annos mersey beat vaikutteia mutta samalla myös Everly Brothersia ja silti jokaisessa rytmi ja varsinkin Zanen erilaiset kitarakuviot rikkovat tyylipuhtauden illuusion tehden kappaleesta Mellowsin omaa rock & rollia. ”Need Lovin’ Baby” on hieman yllättäväkin hyppäys garage rock & rollin maailman mutta toki Mellows maisesti kevyin soundein.

Hitaasti twangaava ”That’s How the Story Goes” koukuttaa klassisen tarttuvalla melodialla. Viattoman rakkauden teemat ovat myös muuttuneet melankolisemmiksi. ”Dawn” kappaleessa vaelletaan keskustellen aamun usvassa ja ”I Know I Don’t Know” hetken muistot hajoavat matkan jatkuessa. B-puolen avaavassa rockaballadissa ”I’m in Love with You” ollaan kuitenkin vielä niin naivisti rakastuneita. Rakkauden tunnelmat tiivistyy ”Kiss and Wake Up” kappaleessa, jossa palataan hieman konventionalisempiin tsalallaalaa-taustaan.

Mellows on hitaiden ja utuisten tunnelmien, tarttuvien melodioiden ja 60-lukuisen kitara rock & rollin mestari. Mellows ei kurkottele menneille vuosikymmenille, vaan hyödyntää niitä luomaan oman ajasta irrallisen musiikillisen illuusionsa. Tätä levyä ei kannata jättää väliin. 

(Julkaistu Big Beat 4/2020)