BIG SANDY & THE FLY-RITE BOYS: Sings and Play The Songs of Freddy Fender

Big Sandyn & Fly-Rite Boysin 1990-luvulla Hightonelle julkaisemat neljä pitkäsoittoa ja 2000-luvun alun YepRocin kaksi julkaisua olivat itselleni tajunnan avartavia musiikillisia kokemuksia ja levytyksiä, jotka asettivat lähes ylittämättömät kriteerit  muille artisteille, ja on myönnettävä, että noiden klassikko levyjen hohde ole itselleni hiipunut yhtään vuosien saatossa. Big Sandyn kalifornialaisen rento sekoitus rockabillyä, western swingiä, honky tonkia ja rhythm & bluesia kuulostaa edelleen yhtä ajattoman tuoreelta ja mukaansatempaavalta kuin parikymmentä vuotta sitten.

Viime vuodet on jouduttu turhaan odottamaan Big Sandyltä uusia julkaisuja. Miehen ylitsepursuava luomisvoima näyttää tyrehtyneen 2000-luvun jälkeen. Viimeinen uuttaa Sandyn säveltämää materiaalia sisältänyt Fly-Rite Boys levy oli 2006 julkaistu ”Turntable Matinee”. Sandyllä on tai ainakin oli kyky kutoa koskettavia tarinoita, mutta tuo runosuoni näyttää kuihtuneen. Big Sandy viimeinen pitkäsoitto on akustinen juhlalevy ”What a Dream It’s Been” vuodelta 2013, jossa Sandy versioi ansiokkaasti omia vanhoja sävelmiä.

Viime vuosien aikana Fly-Rite Boys on kutistunut takaisin trioksi ja mukana on enää kultaisilta vuosilta kitaristi Ashley Kingman. Viimeisin julkaisu on parin vuoden takainen single ”Fine Fine Superfine”/”Every Time”(Ruby), joka oli kelvollinen muttei sittenkään kulta-aikojen veroinen. Nyt Sandy on taas houkuteltu studioon ja lopputulos on koskettava, herkkä ja latautunut. Big Sandy on tullut takaisin! Oman materiaalin sijaan Sandy uusi tupla-single aloittaa sarjan, jossa Sandy nostaa esille vaikutteitaan ja esikuviaan. Ensimmäisen noston kohteena on chicano rockarina 1950-luvulla Teksasissa uransa aloittanut Baldemar Huerta, jonka monet tuntevat paremmin Freddy Fenderinä. 2006 menehtynyt Fender ehti uransa aikana levyttää kaikenlaista musiikkia rock & rollista kantriin ja rhythm & bluesista tex-mexiin. Suosion huippu ajoittui 70-luvun puoliväliin. 1980-1990-lukujen vaihteessa herra vaikutti Doug Shamin, Augie Meyersin ja Flaco Jimenezin kanssa mainiossa Texas Tornados yhtyeessä. Yhtye poikkesi Suomessakin 1993, joka onkin ainoa kerta, kun olen nähnyt Freddy Fenderin livenä. 

Fender tunnetaan myös hyvänä säveltäjänä. Tästä huolimatta Sandyn tupla-singlen ensimmäisen singlen A-puolen kantriballadi ”Before the  next teardrop falls” ei ollut Fenderin oma sävellys, vaikka se nostikin Fenderin listoille 1975. Kappaleen alkuperäinen esittäjä oli Duane Dee ja Jerry Lee Lewiskin oli ehtinyt sen versioida ennen Freddyä.  Fenderin esitys oli vahvan texmex henkinen. Sandyn versiossa Ashley Kingmanin akustinen espanjalainen kitara tuo latino-tunnelmaa tunteikkaaseen kantriballadiin. B-puolen kappaleen ”Holy One” Fender levytti jo 1959. Fenderin alkuperäinen on teini-rock henkinen rhythm & blues balladi ja Sandy kehittää kappaletta enemmän doowopin suuntaan.  

Toisen singlen A-puolella on Fenderin ehkä kuuluisin sävellys ”Wasted days and wasted nights”. Fender levytti kappaleen 1959, jolloin se julkaistiin ensin Duncan yhtiöllä ja vuotta myöhemmin Imperialilla. Tuo alkuperäinen version on swamp pop balladi, mutta Freddy levytti kappaleen uudelleen 1974 texmex henkisenä ja tämä vei hänet kantrilistoille 1975. Sandy tekee kuluneesta kappaleesta herkän ja tunteikkaan version tuoden kappaleeseen Kalifornian chicano rock-a-balladin tunnelmaa. B-puolelta löytyy tuon Fenderin vuoden 1960 Imperial singlen B-puoli eli ”I can’t remember when I didn’t love you”. Fenderin alkuperäinen oli rento fonivetoinen Elvis vaikutteinen rock&roll pala, mutta Sandy sovittaa kappaleen omaksi western swing rockabillyksi.

Kerrassaan tyylikäs julkaisu. Toivottavasti kuulemme Sandyltä pian lisää. Ostakaa pois vaikka tupla-single ehkä hieman tyyris onkin mutta tällä kertaa rahalle saa todella vastinetta. 

(Julkaistu Big Beat 4/2020)