Tämä blogi on omistettu amerikkalaiselle 1930-40-50-lukujen juurimusiikille: rockabillylle, western swingille, honky tonkille, jump bluesille ja kaikille muille mahdollisille suuntauksille ilman tarkempia kategorioita. Tarkastelun alla on niin alan viimeaikaiset julkaisut kuin edellisten vuosikymmenten klassikot mutta erityisesti harvinaisuudet ja outoudet.

maanantaina, tammikuuta 02, 2017

WALTER BROES & THE MERCENARIES: Movin’ Up


Walter Broesin & the Mercenariesin levyn aloittava “Movin’ Up” on kyhätty kokoon tutuista rockabilly aineksista mutta lopputulos on kerrassaan vallattoman vastustamattoman letkeä menopala. Peruskauraa, jonka niin harva saa kuitenkin syttymään tuleen. Tuo yksittäinen kappale ohjasi itseni hankkimaan belgialaisten levyn enkä ole joutunut hankintaani katumaan. Walter Broesin & the Mercenaries on monipuolinen rockabilly yhtye, jonka monin paikoin blues-vaikutteineen rockabilly tuo mieleen Paladins yhtyeen. Levyltä löytyy myös koukuttavia twangaavia paloja, jotka taas voisivat sopia Fatboyn ohjelmistoon. Vahvimmin Fatboy kategoriaan lankeaa viipyilevissä tunnelmissa twangaavat ”Downtime” ja ”Man Child”. Ärhäkkää blues sävytteistä rockabillyä tarjoillaan ”Come on Down” ja ”Sideshow” kappaleissa. ”Don’t You Ruin My Heart” on svengaava jump blues B.B. Kingin hengessä.  Omia suosikkejani on intensiivisen tiivis tunnelmainen särähtelevä rock pala ”Closed”, jonka vetävän tarttuva kitarariffi koukuttaa. Päätöspalaksi on valitty Elvis laina “Black Star”. Kyse on ”Flaming star” varhaisemmasta ja synkemmästä versiosta. Walter Broesin rennosti twangaava versio kulkee Elviksen jalanjäljissä mallikkaasti.
Yhtyeen liideri ja kitaristi Walter Broes on tuttu Belgian ehkä kuuluisimmista roots yhtyeestä Seatsniffersista, joten herran uudelta projektilta oli syytäkin odottaa jotain erityistä ja sitä myös saadaan. Lopputulos on varmalla otteella soitettua blues-sävytteistä rockabillyä ja syvissä vesissä kalastelevia Twinpeaks henkisiä kappaleita ja mielenkiintoisia sanotuksia unohtamatta. Yksi hieman paikallaan junnaavaa ränttä tänttä ja keskinkertainen blues-kappale tiputtaa levyn vuoden levyn kisasta omassa listassani, mutta vuoden parhaita julkaisuja ilman muuta. Olisi kiva saada belgialaiset myös tänne Pohjan perille esiintymään. 


Ei kommentteja: