Tämä blogi on omistettu amerikkalaiselle 1930-40-50-lukujen juurimusiikille: rockabillylle, western swingille, honky tonkille, jump bluesille ja kaikille muille mahdollisille suuntauksille ilman tarkempia kategorioita. Tarkastelun alla on niin alan viimeaikaiset julkaisut kuin edellisten vuosikymmenten klassikot mutta erityisesti harvinaisuudet ja outoudet.

maanantaina, tammikuuta 02, 2017

RUBY DEE & THE SHAKEHANDLERS: Little Black Heart


Vaikka itselleni Ruby Dee & the Shakehandlers on uusi tuttavuus, on Seattle kotoisin oleva yhtye ollut koossa jo pitkään ja julkaissut useita levyjä. Bakersfield kantria ja rock & rollia yhdistävää Americana yhtyeestä ei ole muutoinkaan paljoa tällä puolen Atlanttia kuultu. Uuden ”Little Black Heart” levyn myötä kaikkien rehellisen rouhean rokkaavaan americanan ystävien kannattaa kuitenkin heristää korviaan. Ruby Deen uutukainen on ainakin omalla soittolistallani syksyn soitetuin levy. Levy on kasvanut kerta kerran jälkeen ja Ruby Deen elämänkokemusta hehkuva ääni on koukuttanut ainakin itseni. Rubyn ääniala on naiselle todella matala, mutta vaikka se on myös varsin rajallinen, on Rubyn laulu tyylikästä, viehkoa ja hillittynäkin mukaansa tempaava. Levyn ainoa laina on Jack Scottin ”The Way I Walk”, josta en ole tainnut Scottin oman ohella kuulla kuin yhden onnistuneen version—Robert Gordonin klassisen esityksen Link Wrayn kanssa. Rubyn esitys ei kuitenkaan kalpene Scottin tai Gordonin rinnalla ja äänessä on jotakin samaa hillittyä uhmakkuutta.
Ruby on yhtyeen keskipiste ja hän on myös tehnyt kappaleet, mutta ei hänkään pärjäisi ilman taitavaa soittajakaartia, joka hoitaa homman kotiin ammattitaidolla turhia revittelemättä mutta ilman yhtään virheiskua. Yhtyeen soundi on täyteläinen, harmonisen irtonainen ja täysi. Musiikilliseen palettiin kuuluu kitara, saksofoni, piano, kontrabasso ja rummut.  Erilaisia kitaroita vaihteleva Jorge Harada on selvästi yhtyeen kakkosstara mutta varsinainen kitarisankari hän ei halua olla ja instrumentaalit keskustelevatkin enemmän Rubyn laulun kanssa kuin ottavat aggressiivista soolotilaa.
Ruby Deen aiemmat pitkäsoitot ovat olleet kantripuolelle kallellaan, mutta nyt Bakersfield kantrin rinnalla tasavertaisesti kilvoittelee rock & roll ja rockabilly vaikutteet. Aloituskappale ”Not for long” yhdistyy Bakersfield rhythm & bluesin hillittyyn grooviin. Western swingahtavassa”Can You Spare a Match? ” kappaleessa on jive rock & rollin elementit hillityssä paketissa. ”All Knocked Up”, ”Mean Mean Woman” ja ”You Underwhelm Me” varioivat onnistuneesti perus rock & roll kaavaa ja Rudy Deen laulussa on hiipivää ja hallittua hurjuutta. Rubyn vahvinta alaa taitavat sittenkin olla keskitempoiset karhean twangaavat Bakersfield vaikutteiset rock & roll rallit kuten ”Put You Down” tai ”I See Green”. Levyn ehkäpä paras kappale ja potentiaalinen hitti kappale on rytmikäs balladi ”Little Black Heart”, jossa Ruby huokailee vastustamatonta kohtaloa ja vieraileva steelkitarisi David Leroy Biller loihtii täyden kuun tunnelmia. Kappaletta on loisto esimerkki modernista retro-americanaksi, jossa perinne muuttuu eläväksi ja lopputulos on enemmän kuin ne eri musiikilliset ainekset, joita siihen on sekoitettu.
Rubyn muusikon ura oli jokunen vuosi sitten loppua traagisesti kolariin, josta Ruby sai pahan päävamman. Vamman johdosta hän menetti lähimuistinsa ja osin puhekykynsäkin ja sen kautta kaikkein tärkeimmän eli kyvyn kirjoitta musiikkia ja esittää sitä. Ruby kuitenkin taisteli itsensä takaisin esiintyväksi artistiksi. Kaikki tuska, epätoivo ja kyyneleet, joita pitkä palautuminen on vaatinut, on kuitenkin jalostanut Rubysta entistä kypsemmän muusikon. Ruby Deen uusi levy on hieno osoitus musiikillisesta kasvusta, vahvasta omasta tyylitajusta ja persoonallisen laulajan voimasta. Täyteläisen twangaava rock & rollin ja kantrin sekoitusta joka ammentaa menneestä mutta lopulta juo jotain aivan uutta ja ainutkertaista beatiä. Suosittelen lämpimästi.

Ei kommentteja: