RUBY DEE & THE SHAKEHANDLERS: Little Black Heart
Vaikka itselleni Ruby Dee & the Shakehandlers on uusi
tuttavuus, on Seattle kotoisin oleva yhtye ollut koossa jo pitkään ja
julkaissut useita levyjä. Bakersfield kantria ja rock & rollia yhdistävää
Americana yhtyeestä ei ole muutoinkaan paljoa tällä puolen Atlanttia kuultu.
Uuden ”Little Black Heart” levyn myötä kaikkien rehellisen rouhean rokkaavaan
americanan ystävien kannattaa kuitenkin heristää korviaan. Ruby Deen uutukainen
on ainakin omalla soittolistallani syksyn soitetuin levy. Levy on kasvanut
kerta kerran jälkeen ja Ruby Deen elämänkokemusta hehkuva ääni on koukuttanut
ainakin itseni. Rubyn ääniala on naiselle todella matala, mutta vaikka se on
myös varsin rajallinen, on Rubyn laulu tyylikästä, viehkoa ja hillittynäkin
mukaansa tempaava. Levyn ainoa laina on Jack Scottin ”The Way I Walk”, josta en
ole tainnut Scottin oman ohella kuulla kuin yhden onnistuneen version—Robert
Gordonin klassisen esityksen Link Wrayn kanssa. Rubyn esitys ei kuitenkaan
kalpene Scottin tai Gordonin rinnalla ja äänessä on jotakin samaa hillittyä
uhmakkuutta.
Ruby on yhtyeen keskipiste ja hän on myös tehnyt kappaleet,
mutta ei hänkään pärjäisi ilman taitavaa soittajakaartia, joka hoitaa homman
kotiin ammattitaidolla turhia revittelemättä mutta ilman yhtään virheiskua.
Yhtyeen soundi on täyteläinen, harmonisen irtonainen ja täysi. Musiikilliseen
palettiin kuuluu kitara, saksofoni, piano, kontrabasso ja rummut. Erilaisia kitaroita vaihteleva Jorge Harada on
selvästi yhtyeen kakkosstara mutta varsinainen kitarisankari hän ei halua olla
ja instrumentaalit keskustelevatkin enemmän Rubyn laulun kanssa kuin ottavat
aggressiivista soolotilaa.
Ruby Deen aiemmat pitkäsoitot ovat olleet kantripuolelle
kallellaan, mutta nyt Bakersfield kantrin rinnalla tasavertaisesti kilvoittelee
rock & roll ja rockabilly vaikutteet. Aloituskappale ”Not for long” yhdistyy
Bakersfield rhythm & bluesin hillittyyn grooviin. Western swingahtavassa”Can
You Spare a Match? ” kappaleessa on jive rock & rollin elementit hillityssä
paketissa. ”All Knocked Up”, ”Mean Mean Woman” ja ”You Underwhelm Me” varioivat
onnistuneesti perus rock & roll kaavaa ja Rudy Deen laulussa on hiipivää ja
hallittua hurjuutta. Rubyn vahvinta alaa taitavat sittenkin olla keskitempoiset
karhean twangaavat Bakersfield vaikutteiset rock & roll rallit kuten ”Put
You Down” tai ”I See Green”. Levyn ehkäpä paras kappale ja potentiaalinen hitti
kappale on rytmikäs balladi ”Little Black Heart”, jossa Ruby huokailee
vastustamatonta kohtaloa ja vieraileva steelkitarisi David Leroy Biller loihtii
täyden kuun tunnelmia. Kappaletta on loisto esimerkki modernista retro-americanaksi,
jossa perinne muuttuu eläväksi ja lopputulos on enemmän kuin ne eri
musiikilliset ainekset, joita siihen on sekoitettu.
Rubyn muusikon ura oli jokunen vuosi sitten loppua traagisesti
kolariin, josta Ruby sai pahan päävamman. Vamman johdosta hän menetti
lähimuistinsa ja osin puhekykynsäkin ja sen kautta kaikkein tärkeimmän eli kyvyn
kirjoitta musiikkia ja esittää sitä. Ruby kuitenkin taisteli itsensä takaisin esiintyväksi
artistiksi. Kaikki tuska, epätoivo ja kyyneleet, joita pitkä palautuminen on
vaatinut, on kuitenkin jalostanut Rubysta entistä kypsemmän muusikon. Ruby Deen
uusi levy on hieno osoitus musiikillisesta kasvusta, vahvasta omasta
tyylitajusta ja persoonallisen laulajan voimasta. Täyteläisen twangaava rock
& rollin ja kantrin sekoitusta joka ammentaa menneestä mutta lopulta juo
jotain aivan uutta ja ainutkertaista beatiä. Suosittelen lämpimästi.
Kommentit