Tämä blogi on omistettu amerikkalaiselle 1930-40-50-lukujen juurimusiikille: rockabillylle, western swingille, honky tonkille, jump bluesille ja kaikille muille mahdollisille suuntauksille ilman tarkempia kategorioita. Tarkastelun alla on niin alan viimeaikaiset julkaisut kuin edellisten vuosikymmenten klassikot mutta erityisesti harvinaisuudet ja outoudet.

maanantaina, tammikuuta 02, 2017

CHILLI CON CURTIS: No Fun in Acapulco


Värikäs Meksikko-teemainen Chilli con Curtisin levyn kansi on houkutteleva ja täynnä erilaisia piilomerkityksiä. Koska en mitään tästä mainiosta duosta tietänyt etukäteen, alkuinformaationi heistä oli kokonaan levyn antaman tietojen ja visuaalisen viestien varassa. Iloisen värikkäät meksikolaisittain kuvioidut kitarat yhdistettynä väkijoukon keskellä istuvaan meksikolaiseen kuolema-hahmoon yhdistelevät hyvin yhtyeen musiikissa yhdistyviä kaihoisia ja todella raikkaan iloisia teemoja. Levyn nimessä viitataan Acapulcoon, mutta sen ohella ainoa toinen paikka, joka nousee esille kansiteksteistä, on Austin, Teksas, jossa levy on luultavammin äänitetty. Yllätys, yllätys duon kotimaa on kuitenkin Itävalta. Kotimaa piti kuitenkin hakea internetistä eikä sieltäkään aivan helpolla löytynyt. Duo laulaa kuitenkin myös muutamassa kappaleessa espanjaksi, joten olettaisin, että ainakin duon naispuolisen laulajan Chillin juuret ovat latino-kulttuurissa, mutta voin hyvinkin olla väärässä. Yhtyeen taustasta on vaikea löytää tarkkaa tietoa. Chillin entinen yhtye on Chilli & the Baracudas ja Chris Curtisin Kingsville mutta nuo yhtyeet eivät ole itselleni tuttuja.

Visuaalisesti vahvat Meksiko-teemat eivät ole musiikillisesti lainkaan vahvoja. ”Desperado Amor” kappaleessa lähdetään toki kohti tumman kohtalokkaita meksikolaistunnelmia ja latinorytmejä ja siinä lauletaan myös espanjaksi. Kappale on duolle tyypillinen herkullinen yhdistelmä erilaisia vaikutteita ja teemoja: kitaran ja kastanjettien latinalaisrytmiä täydentää rokkaavampi rytmiryhmä yhtyen kitaran tummiin twang kuvioihin.

Ensimmäisenä Chilli con Curtisista tulee kuitenkin mieleen ruotsalainen Fatboy. Ei sinänsä ole sattumaa, että levyn kannessa on Fatboyn solistin Thomas Pareigisin kehuva suosittelu. Aloituskappale “Tonite” on kuin suoraan Fatboyn laulukirjasta. Musiikilliset elementit ovat samoja: paljon twangia, viipyileviä tunnelmia, melodisuutta, innovatiivista oopperamaista taustalaulua ja raskaammasta rokista lainattu komppi. Tietenkin Chilin con Curtis on duo, joka tuo laulupuoleen erilaista dynamiikka. Seuraavakin kappale ”Rescue Me” jatkaa Fatboyn hengessä, mutta ei onneksi enää aivan yhtä yksi yhteen muotissa. Tuo Fatboy-yhteys ei ole perässä kulkemista vaan enemmän hengenheimolaisuutta niin kuin nimikappaleessa ”No Fun in Acapulco”, jossa on juuri sopivasti viipyileviä ja synkän kaihoisia tunnelmia, twangia ja oopperamaista aavemaista taustalaulua aivan Chilli con Curtis tyylillä.

Chili con Curtis kulkee myös välillä syvemmälle raskaan rock & rollin tunnelmiin, mutta omalla tyylikkäällä tavallaan. Särisevää tunnelma palaa ”Miss Dark” kappaletta voisi luonnehtia vaikka texmex-rock-gootiksi. Hitaan kappaleen raskas tempo ja kitara luovat uhkaava tunnelmaa, jota aavemainen taustakuoro täydentää. ”Baby I wanna play” kappaleessa Curtis laulaa suoraan jostain katuojan pohjasta, kitara on vaativa, rytmi ei anna armoa ja kappaleessa tuhti annos rasvaista aggressiivisuuta ja päällekäyvyyttä.


Lisäkierroksia moottoriin saadaan perusrock & roll kompissa kulkevissa ”Cheap Seat”, ”The Kingsville Clown” ja ”Dirty Dream” kappaleissa, joiden korkea oktaaninen bensan katkuinen rock & roll tuo itselleni mieleeni Road Kings vuoden 1999 mahtilevyn – sen, joka alkaa ”Hurdy Gurdy Monkey Shine” klassikolla.  Rockabillaavammissa ”Milkman” ja ”Little Voodoo Gal” kappaleissa on läskibasso komppia ja selkeitä Setzer vaikutteita kitarassa.

Duolla on myös kantripuolensa. ”Forever lonely Forever blue” on tumma kantrisävyinen aamuyön raskaita tunnelmia henkivä esitys. ”This is Your Life” on perinteinen elämän myönteinen rakkaus duetto. Yllättäen viimeisessä kappaleessa duon oletettu kotikaupunki Wien nousee esiin. ”One Night in Vienna” on akustinen vain kitaran säestämä kantriballadi Elviksen hengessä.

Chilli con Curtis on kerrassaan valloittava keitos erilaisia musiikillisia aineksia ja muhennoksen jälkimaku on juuri sopivan tulisen pureva. Duo rokkaa jalat alta ja on samalla kaihoisan herkkä. Duo viihtyy erilaisissa tunnelmissa, mutta samalla kokonaisuus on alusta loppuun asti harkittu ja tyylikäs. Chilli ja Curtis täydentävät toisiaan laulajina luoden intensiivisen vuoropuhelun. Olen kerrassaan yllättänyt ja haltioissani. Duon levy nousee kamppailemaan oman vuoden levyn listan kärkisijoista. Suosittelen lämpimästi.

Ei kommentteja: