BILLY JACK WILLS: Cadillac In Model ‘A’ - Gonna Shake This Shack Tonight

 

Willsin perheessä veri oli vettä sakeampaa. Western swingin kruunaamattoman kuninkaan Bob Willsin (1905-1975) musikaalisten pikkuveljien, Johnnie Leen (1912-1984), Luken (1920-2000) ja Billy Jackin (1926-1991), urat olivat sidoksissa isoveljen luomaan musiikilliseen imperiumiin. Kukin pikkuveljistä aloitti uransa isoveljensä Playboys-orkesterissa ja muodosti myöhemmin oman ryhmänsä, jonka yhteys isoveljeen säilyi. Bobin jätettyä Tulsan pölyt taakseen ja siirryttyä Kaliforniaan Johnnie Lee jäi ylläpitämään Willsin dynastian mainetta Oklahomassa. Nuorin veljeksistä Billy Jack (1926-1991) sai oman orkesterinsa 1950-luvun alussa. Hänen valtapiiriään oli Pohjois-Kalifornia ja pääpaikkana Sacramento, jonne Willsin dynastia oli vuonna 1947 perustanut mahtipontisen Wills Point Ballroom -viihdekeskuksen.

Billy Jack oli peräti 21 vuotta kuuluisaa isoveljeään nuorempi ja siten myös hänen musiikilliset vaikutteensa olivat erilaiset. Willsin perheen perinteen mukaisesti Billy Jackin orkesteri jatkoi Playboysin jalanjäljissä, mutta western swingin ohella Billy Jack piti jump bluesista ja bebopista. Jo 1940-luvulla, kun hän soitti bassoa ja toimi aika ajoin laulusolistina isoveljensä orkesterissa, Billy Jack yhdessä sähkömandoliinitaituri Tiny Mooren kanssa toi uusia tuulia Playboysin soundiin. Kun Billy Jack ja Tiny Moore pääsivät yhdessä muovaamaan uuden Billy Jack Wills & His Western Swing Band -ryhmänsä ohjelmistoa, niin kappaleita lainattiin niin Roy Brownilta ja Wynonie Harrisilta kuin Bill Haleyltäkin. Lopputulos oli eräänlaista proto-rock & rollia, mutta western swingin draivilla soitettuna. Ikävä kyllä western swing ei enää 1950-luvun puolessa välissä uponnut nuorisomassoihin, oli siinä kuinka rempseä draivi tahansa.

Bob Willsin laaja tuotanto on helposti saatavilla laadukkailla julkaisuilla, mutta toista on pikkuveljien kohdalla. Johnnie Leen tuotannosta paras kokoelma on edelleen Krazy Katin vuonna 1996 julkaisema ”The Band's A-Rockin'” -CD-kokoelma ja Luken osalta Bear Familyn vuonna 1988 julkaisema ”High Voltage Gal” -LP. Billy Jackin osalta tilanne oli pitkään huonompi. Hänen radiolevytyksiään julkaistiin 1980-luvun alussa kahdella kokoelmalla, joista koottiin myöhemmin yksi CD. Virallisia MGM Recordsin ja 4 Starin singlejulkaisuja ei ole aiemmin yhdellä kokoelmalle koottu. Nyt olikin jo korkea aika, sillä Billy Jackin orkesteri oli musiikkihistorioitsija Rich Kienzlen mukaan 1950-luvun alun edistyksellisin ja sähköisin western swing -yhtye. Levytyksiä olisi riittänyt helposti täyttämään kaksikin CD-levyä, mutta hyvä näinkin.

Tuoreelle kokoelmalle on kerätty muutama Bob Willsin orkesterin vauhdikkaampi levytys, joissa Billy Jack on solistina. Mainio western swing jump ”Cadillac In Model ’A’” oli Billy Jackin oma sävellys ja levyllä kuullaan biisistä myös vauhdikkaampi Billy Jackin oman yhtyeen versio. Neljältä Billy Jackin omalta 4 Star-singleltä mukana on vain kolme kappaletta. Nuo kaikki (”Water Baby Boogie”, ”Roped And Tied” ja ”Tobacco Chewing Boogie”) ovat virtuoosimaisen vauhdikkaita boogie-esityksiä bebop-maustein.

Vuonna 1954 Billy Jack sai isoveljen avulla sopimuksen MGM Recordsin kanssa. Vuoteen 1957 mennessä julkaistiin seitsemän singleä, joista tälle kokoelmalle on päätynyt seitsemän kappaletta. Rock & roll -väkeä kiinnostavat varmasti eniten persoonalliset tulkinnat Roy Brownin ”There’s Good Rockin’ Tonight” ja Wynonie Harrisin ”All She Wants To Do Is Rock” -klassikoista. Billy Jack sovitti onnistuneesti jump blues -vaikutteita niin lauluunsa kuin koko yhtyeen svengaavaan soundiinkin. Viimeisessä vuonna 1957 julkaistussa Billy Jackin singlessä ”Troubles (Those Lonesome Kind)” oli samaa rokkaavaa jump blues -meininkiä.

Virallisten julkaisujen lisäksi Billy Jackin orkesterilta on tallella muutamia kymmeniä radioäänityksiä vuosilta 1952-1954. Nämä ovat laadukkaita, aikoinaan levylle asti tallennettuja, mutta vain radiosoittoon tarkoitettuja kiekkoja. Vastaavia levytyksiä on säilynyt monilta muiltakin tuon ajan orkestereilta. Usein noilla tallenteilla on mahdollista kuulla artistien musiikki lähempänä sitä, miltä se livenä kuulosti. Meno on usein rennompaa ja luovempaa kuin virallisilla studiolevytyksillä. Näin on myös Bob Willsin kohdalla, jonka Tiffany-radiolevytykset ovat todellisia klassikoita. Billy Jackin osalta nämä levytykset olivat pitkään kadoksissa, mutta onneksi yhtyeen steel-kitaristi Vance Terry oli nuo lukuisat 16-tuuman levyt säilyttänyt vuosikaudet ullakollaan. 

Näillä levyillä Billy Jackin yhtye on parhaimmillaan. Esiin nousee vuorollaan Tiny Moore sähkömandoliineineen, Vance Terry, joka nuoresta iästä huolimatta oli taitava ja rajoja rikkova steel-kitaristi, ja trumpetisti Dick McComb, joka heittää svengaavia sooloja. Billy Jack soitti itse rumpuja ja lauloi. Laulun ohella myös hänen rumpujen soittotyylinsä ammensi rhythm & bluesista. Osa radiolevytysten kappaleista oli vanhoja jazz-klassikoita, mm. Duke Ellingtonin ”C-Jam Blues” ja Benny Goodmanin ”Air Mail Special”, ja osa Bob Willsin ohjelmistoon kuuluneita kappaleita kuten Moon Mullicanin ”Lonesome Hearted Blues”, varhainen jazz-klassikko ”Sweet Georgia Brown” ja Billy Jackin oma vauhtipala ”Rock-A-Bye Baby Blues”. Tuoreeltaan levytetty versio Bill Haleyn “Crazy Man Crazy” -hitistä on svengaava western swing -sovitus. Paul Gaytenin ”For You My Love” ja Kokomo Arnoldin ”Milk Cow Blues” tuovat bluessärmää yhtyeen repertuaariin. Jälkimmäisen kappaleen Billy Jack levytti ennen Elvistä, mutta oman versionsa ”Good Rockin’ Tonight” -kappaleesta Billy Jack ikuisti pari kuukautta Elviksen jälkeen. Olennaisinta näissä radiolevytyksissä on vapaa ja innostunut soitto, joka toi uutta liekkiä kuluneisiinkin kappaleisiin.

Billy Jackin sooloura loppui kuin leikaten vuoteen 1957. Hänen orkesterinsa jäsenet siirtyivät osin Bob Willsin Playboysin riveihin ja Billy Jack päätyi takaisin ryhmän basistiksi. Luovalle ja taitavalle muusikolle asetelma oli masentava, eikä Billy Jack sitä kauaa jaksanutkaan. Lopulta hän luopui kokonaan muusikon urasta ja ryhtyi putkiasentajaksi.

Billy Jack Wills jäi aikoinaan isoveljensä varjoon, mutta uusi kokoelma auttaa nostamaan Billy Jackin western swingin historian alaviitteestä yhdeksi merkittävimmäksi 1950-luvun western swing -orkesterin johtajaksi. Minulle tämä on vuoden paras uusintajulkaisu yhdessä Bear Familyn Jeannie C. Rileyn kokoelman kanssa. Tämä on ehdoton hankinta western swing -faneille, mutta putoaa varmasti myös rockabillyn harrastajille.

(Julkaistu Big Beat 3/22)