MARGO PRICE: That’s How Rumors Get Started
Margon läpimurto ja soolodebyytti ”Midwest Farmer’s Daughter” (2016) oli piristävä ja vahva 60-lukuinen honky tonk levy ja Margoa verrattiin oikeutetusti Loretta Lynniin. Albumi myös möi häkellyttävän hyvin ollakseen niin vahvasti retro, mutta Margon vahva laulu, koskettavat osin omasta elämästä kertovat tarinat ja honky tonk poljennon hieman modernisoitu draivi lumosi muutkin kuin itseni. Tuosta kakkosalbumista en itse ihan samalla tavalla innostunut, vaikka hyvä sekin on.
Vuosien myötä Margo on kasvanut muusikkona ja muusikin tekijänä. Itseäni Margon uusi linja, jossa honky tonk sävyt kohtaavat kevyen southern rockin groovin ja jossa on sekoiteltu joukkoon aineksia soulista, 80-luvun uudesta aallosta ja 70-luvun melodisesta blues rockista, kiehtoo ja mielestäni tämä kiistatta edelleen pääosin kantria ja ainakin americanaa. Toisaalta kun ovet puritaanisempiin kantripiireihin sulkeutuvat niin samalla avautui uusia ovia indie-rock markkinoille. Margo ei toki ole koskaan ollut vanhan Nashvillen keskiössä ja luontaisena kapinallisena hän haluaa haastaa sovinnollisen rajoja. Kaksi ensimmäistä levyä julkaisi rock-artisti-tuottaja Jack Whiten Third Man Records. Uusimman levyn on julkaisut kalifornialainen Loma Vista yhtiö ja studiossa tuottajan on häärinyt kantrin ihmemies Sturgill Simpson, joka tunnetaan itsekin rajojen rikkojana mutta myös perinteen ymmärtäjänä.Margo Price ei ole koko ikänsä vain soittanut puhdasoppista kantria. Ennen soolouraa hänellä oli kitaristiaviomiehensä Jeremy Iveyn kanssa Buffalo Clover niminen yhtye, joka julkaisi pari pitkäsoittoakin. Ainakin vuonna 2014 julkaistu ”Test Your Love” on hyvä ja Margon ääni kannattele yhtyeen juurevaa kantri-soul-rock poljentoa. Uudella levyllä Margo on palannut samoihin tunnelmiin mutta jos Buffalo Clover kuulostaa hyvältä peruskamalta, niin uusi levy on klassikkoainesta. Kappaleet, soitto, tunnelmat ja soundit ovat kerrassaan kohdillaan. Levy on selkeä harkittu kokonaisuus, jossa harkitun valikoitu lempeän kaihoisa mutta vahva tunnelma kantaa läpi levyn ja varsin erilaisten kappaleiden.
Margo on mieltynyt klassisiin studioihin. ”Midwest Farmer’s Daughter” äänitettiin legendaarisessa Sun studiossa jo ennen levytyssopimusta omalla rahoituksella. Session rahoituspohjana toimi perheen Mini Cooper, josta saatiin 10 000 dollaria. Uusin levy on äänitetty legendaarisessa Bill Putnamin 1960-luvulla perustamalla EastWest studiolla Los Angelesissa. Studion livestudiossa on edelleen taikaa ja studion luoma lämmin ja täyteläinen soundi on tärkeä osa kokonaisuutta. Toinen merkittävä tekijä ovat tietenkin kokeneet ja ammattitaitoiset muusikot ja heidän vaivaton soiton groovi. Kuuluisin soittajista on Tom Petty & the Heartbreakersin pianisti Benmont Tench, jota täydentää Motown rumpali James Gadson, walesilainen basisti Pino Palladino ja kitaristi Matt Sweeney, joka tunnetaan monista ns. alternative rock skenen yhtyeistä. Aviomies Jeremy soittaa akustista kitaraa. Kokoonpano kertoo jo, että tässä ei olla tekemässä perinteistä kantrilevyä mutta ei myöskään rock levyä, vaan modernia honky tonkia rock-soul groovilla tai pelkästään klassisen koskettavaa vahvasti kantrihenkistä musiikkia vaihtoehtoisen rockin asenteella. Laulujen tarinat, Margon laulu ja kappaleiden melodinen pohjavire nousee siltikin honky tonk musiikin pitkästä traditiosta.
Levyltä löytyy kymmenen Margon yksin tai miehensä kanssa tekemään sävelmää. Levyn avaava ”That's How Rumors Get Started” on kaunis 70-lukulainen kevyesti soulahtava kantriballadi modernilla vivahteella. 70-luvun tunnelmissa jatketaan seuraavalla “Letting Me Down” kappaleella. Pianon hienosti kannattelemaa kappaletta voisi kuvata vaikka melodisen kevyeksi southern rokiksi soul maustein. ”Twinkle Twinkle” on taas blues rokkia leikkisällä blink blink asenteella. Levyn A-puoli päättyy kahteen balladiin: “Stone Me” on kaunis taas pianoa esiin nostava kantrahtava pop-rock balladi ja “Hey Child” voimaballadi. Vaikka Margo varmasti onkin kuunnellut enemmän 70-luvun southern rokkia klassisen rokin ohella itse löydän yllättävää samankaltaisuutta 70-luvun alun Elviksen kanssa. Syy voit toki olla, että hankin samoihin aikoihin Elviksen vuoden 1970 Nashville session levytykset sisältämän boksi, mutta varsinkin balladeissa ja tavassa rikkoa perinteisen kantrin soittoa kevyellä soulilla on jotain samantapaista.B-puolen avaava “Heartless Mind” hakee vaikutteita hieman yllättäen brittiläisestä 80-luvun alun uudesta alusta sekoittaen mukaan kantria. Lopputulos toimii ihan hyvin. Seuravaksi palataan 70-lukulaisen kantrirockballadin hieman ylidramaattisiin tunnelmiin ja ihmissuhde pohdintoihin “What Happened to Our Love” kappalella. “Gone to Stay” tulee lähemmäksi aiempien levyn tunnelmia kevyen rokkaavalla kantri twangilla. Parisuhteesta siirrytään matkalla olon romantisointiin ja vaihdetaan melodiseen grooviin southern rock tunnelmiin ”Prisoner of the Highway” kappaleella. Tench saa loistaa urkuineen. Levyn päättää sielukas rock-balladi ”I'd Die for You”
Pidän Margo Pricen kapinallisuudesta: halusta rikkoa musiikillisia raja-aitoja. Arvostan hänen rohkeuttaan yhdistellä erilaisia vaikutteita ja luottaa omaan visioonsa. Margon uusi levy ei tosiaankaan ole puhdasoppista kantria ja tätä mahdoton paketoida yhteen ahtaaseen lokeroon ja ahtaita lokeroja Margo haluaakin paeta. Itselleni tärkeintä on, että pidän kuulemastani. Margon uusin pitkäsoitto oli itsellenikin musiikillinen matka tavanomaisen ulkopuolelle, mutta epämukavuusalueen sijaan löysin itseni nauttimasta kuulemastani. Vaikka musiikin tyyli on muuttunut, Margon vahva ja herkkä ääni on edelleen entisensä tai paremminkin se on entistä puhuttelevampi. Tätä on helppo suositella avarakatseiselle juurevan ja sielukkaan modernin Americanan ystäville mutta toki myös edelleen kantri-ihmisille ja tietenkin myös melodisesta southern rockista pitäville. Omalla listallani Margo Pricen uusin sijoittui koronavuoden parhaiden julkaisujen joukkoon.
(Julkaistu Big Beat 1/2021)
Kommentit