SPEEDY WEST & JIMMY BRYANT: Flyin' High

Steelkitaristi Speedy West ja kitaristi Jimmy Bryant muodostivat kantrin ja kantrijatsin legendaarisemman instrumentaaliduon, joka taidossa ja virtuositeetissa vertautuu sellaisiin tiimeihin kuin mustalaisjatsin valtiaat Django Reinhard ja Stephane Grappeli tai bebopin mestarit Charlie Parker ja Dizzy Gillespie. Vertailu jazz suuruuksiin ei ole sattumaa. Bryant ja West olivat uskollisia kantriperinnölle ja he soittivat Cliffie Stonen yhtyeessä lukuisten länsirannikon kantrilegendojen levyillä ja Hometown Jamboree show’ssa.  Kun herroille annettiin vapaus levyttää omia instrumentaaleja, he rikkoivat musiikillisia raja-aitoja ja heidän muusikissaan kantri löi kättä bebopin kanssa. Django oli taas Jimmy Bryantin esikuva, jonka tyyliin hän sähköisti ja muokkasi omanlaisekseen.

Speedyn ja Jimmyn yhteinen taival kesti vain kuutisen vuotta. Kaksi nuorta Etelän siirtolaista tapasi 40-luvun lopulla Los Angelesin hämärillä musiikkiklubeilla. Miehet ihastuivat toistensa tyyleistä ja alkoivat soittaa yhdessä. Legenda oli jo melkein kirjoitettu, kun he saivat kiinnityksen länsirannikon johtavaan kantriorkesteriin. Westin ja Bryantin leipätyö 1950-luvun alkupuoliskolla olikin soittaa Cliffie Stonen yhtyeessä niin studiossa kuin Hometown Jamboreessa. Yhtye oli käytännössä myös Capitolin studio-yhtye. Levy-yhtiö myös antoi duon levyttää lukuisia omia soololevyjään pienen orkesterin säestämänä. Mitään suuria hittejä nämä instrumentaalit eivät olleet mutta niin hyvin ne myivät, että he levyttivät vuosina 1950-56 yli 60 instrumentaalia. Näistä Bear Familyn uuteen kokolemaan "Bustin’ Thru – Flippin’ The Lid" on valittu kolmasosa. Mukaan on lisätty myös Bryantin soolosingle 40-luvun lopulta ja Westin Havaiji sooloja duon hajottua 1956 sekä muutamia Westin ja Bryantin säestämiä laulettuja kappaleita.

Bryantin ja Westin duon tyyli on pullollaan atomiajan edistysuskoa aikana jolloin TV, suihkukone ja atomipommi olivat kaikki uusia ja samalla pelottavia mutta kiihottavia. Heidän musiikissa paistoi myös Etelä-Kalifornian easyliving asenne. Steelin ja kitaran välinen vuoropuhelu oli tyypillistä western swingille ja esimerkiksi Bob Willsin orkesterin kitaristi Eldon Shamblinin ja steelkitaristi Leon McAuliffen soitto on klassinen esimerkki tuplakitarasta. Bryant ja West kehittelivät tämän vuoropuhelun kuitenkin aivan uudelle ulottuvuudella ja sitä kautta he esittelivät länsirannikon yleisölle 50-luvun alussa uuden musiikkisuunnan kantrijazzin, joka tukeutui tiettyihin kantrin kuvioihin mutta oli valmis rikkomaan sääntöjä villissä improvisoinnissaan.

 

Duon legendan kruunaa heidän instrumenttinsa ja erityisesti taito, jolla he niitä soittivat. West tilasi Paul A. Bigsbyltä uudenlaisen kolmikaulaisen pedal-steelkitaran, jota Deke Dickerson pitää yhtenä ensimmäisistä jos ei ensimmäisenä modernina pedal steelinä.  West myös käytti poljinta omalla innovatiivisella tavalla muuttamaan viritystä kesken kappaleen tai soolon. Pedalsteelin soittaminen on keskittymistä vaativaa ja edellyttää absoluuttista musiikkikorvaa. Siksi useimmat soittajat vain istuvat tarkkaavaisena instrumenttinsa takana, mutta West oli hyvin fyysinen soittaja. Westin soittotyyliä on kuvattu futuristiseksi ja huimaavaksi mutta samalla harkituksi sointujen ilotulitukseksi. 

Bryantkin lähestyi ensi Bigsbyä, mutta kun ei saanut tältä kitaraa, kääntyi tämän kilpailijan Leo Fenderin puoleen.  Bryant sai itselleen ensimmäisiä kappaleita Fenderin suunnittelemasta uudesta musiikkityömiehen kitarasta, jota kutsuttiin ensin Esquireksi ja pian Broadcasteriksi ja sitten lopulta vuodesta 1951 Telecasteriksi. Bryantin nopean ja sähköisen django-tyylin kopioiminen ei ole monelta kitaristilta onnistunut. Bryantin taito on sitäkin ihmeellisempi, että hän soitti lapsena viuluna ja siirtyi kitaraan vasta myöhäisinä teinivuosina. Bryantia soittoa on taas kuin ryöpsähdys puhtaita nuotteja ja nokkelia yhdistelmiä, joka sulautuu portaattomaksi liu’uksi ja edistyneiksi harmoniseksi ideoiksi.

Bryantin ja Westin musiikkia ei voi täydellisesti kuvailla vaan se täytyy itse kuulla. Bryantin ja Westin musiikin vetovoima ja tuoreus ei ole himmentynyt yhtään vuosikymmenten saatossa. Uskomaton ja ainutlaatuinen duo.