Tämä blogi on omistettu amerikkalaiselle 1930-40-50-lukujen juurimusiikille: rockabillylle, western swingille, honky tonkille, jump bluesille ja kaikille muille mahdollisille suuntauksille ilman tarkempia kategorioita. Tarkastelun alla on niin alan viimeaikaiset julkaisut kuin edellisten vuosikymmenten klassikot mutta erityisesti harvinaisuudet ja outoudet.

tiistaina, maaliskuuta 11, 2014

BIG SANDY & FLY-RITE BOYS: The 25th Anniversary

Fly-Rite Boysien tarina sai alkunsa keväällä 1988 Anaheimissa, Kaliforniassa samanhenkisten kaverusten autotalliharjoituksista. Neljännesvuosisata, satojatuhansia maileja ja yli 3000 keikkaa myöhemmin Big Sandy ja Fly-Rite Boys on edelleen yksi aktiivisemmin keikkailevista alan yhtyeistä, mutta ennen kaikkea yksi arvostetuimmista juurimusiikin ikoneista.

Viimeiset vuodet ovat olleet studiossa hiljaisia ja Sandyn luomisvoima näyttää hiipuneen. Seitsemän laihaa vuotta on kulunut Big Sandyn ja Fly-Rite Boysien edellisestä levystä “Turntable Matinee” (Yep Rock, 2007) ja viimeisen kymmenen vuoden aikana yhtye on julkaisut vain kaksi levyä. ”It’s Time” (Yep Rock) levyn julkaistiin 2003. Nuo Yep Rock pitkäsoitot ovat todellisia mestariteoksia, joissa yhtye sekoitteli sofistikoidusti juurimuusikin eri aineksia. Tarjolla oli minimalistisin vedoin rakennettuja koskettavia tarinoita ja lukuisia koukkuja täynnä olevia sävellyksiä.   



90-luku oli Big Sandylle hurjan luomisvimman kautta ja Hightone julkaisi Sandyltä ja Fly-Rite Boyseilta vuosien 1994-2000 välissä 4 pitkäsoittoa ja yhden kuuden kappaleen EPn sekä Sandyn rhythm & blues soololevyn ja Fly-Rite Boysien oman soolon. Fly-Rite Boysien täydellinen soundi ja uskomaton soiton keveys hioutui näinä vuosina. Higtone kauden western swing vaikutteista rockabillyä edelsi Fly-Right Trion pirteä ja perinteinen rockabilly.  Yhtyeen ensilevy oli ”Fly Right with” (1990) ja toinen julkaisu oli yksi kaikkien aikojen parhaista rockabilly levyistä ”On the Go” (1992).



Nyt Big Sandy juhlistaa yhtyeensä 25-vuotista taitelijajuhlaa "What a Dream It’s Been" (Cow Island Music) pitkäsoitolla, jossa yhtye luo katseen kiitollisena koko uraansa. Uuden levyn idea kuulosti aluksi epäilyttävältä. Valita jokaiselta edeltävältä albumilta kappale, joka aikoinaan on jäänyt levyn täyteraidaksi, ja levyttää siitä kokonaan uudelleen sovitettu versio.  Ensimmäinen kuuntelukerta häivytti jo epäluuloja.  Eiväthän nämä kappaleet kuulosta lainkaan tutuilta. Vaikka olen kuunnellut Sandyn levyjä lukuisia kertoja, niin onnistuin sokkona tunnistamaan vain muutaman. Oli kaivettava kaikki levyt esiin ja löydettävä itse kappaleet. Samalla tuli itsekin kerrattua yhtyeen uskomaton tuotanto. Sandy on todella sovittanut kappaleet uudelleen niin että useimpien koko tyyli on muuttunut. Uskomaton suoritus sekin. Lisäksi levy on kokonaan akustinen. Nykyään jälleen trioksi supistunut koostuu kaksikymmentä vuotta Sandyn mukana kulkeneesta Ashley Kingmanista (akustinen kitara ja mandoliini), Jeff Westistä (basso) ja uusimmasta Flyrite-pojasta Joe Perezistä (rummut).
 
Sandy on viime aikoina kuunnellut paljon jamaikalaisia rytmejä. Alun perin rhythm & blues palana esitetty ”Baby Baby Me” keinuu nyt reggaen rytmissä ja popahtava balladi “I Know I’ve Loved You Before” on saanut kevyen ska-temmon. Ensilevyltä poimittu ”Missouri Gal” on levyn tiukin kappale ja alkuperäinen rockabilly revitys on muuttunut rhythm & blues grooviksi. Alun perin venyvänä western swinginä esitetty “Three Years Blind” on nyt levyn tiukin rockabilly esitys. Debyyttilevyltä napattu ”Don’t Dessert Me” on taas muuttunut rockabillystä vähäeleiseksi kantriballadiksi. Levyn kohokohtia on karmaisevan kaunis ”Nothing To Lose”, joka kertoo tarinan hyväksikäytetyn naisen epätoivosta ja sitä seuraavasta murhasta ja itsemurhasta. Alkuperäinen honky tonk valssi poljento tuntuu valjulta uuden tex-mex balladin rinnalla.  Levyn päättää ”Radio Favorites” EPltä napattu jatsahtava ”What A Dream It’s Been”, jonka Sandy esittää duettona Grey DeLislen kanssa.

Big Sandy loistaa juhlalevyllään: Sandyn ääni ja tulkinnan vahvuus on omaa luokkaansa ja niin ovat hänen sävellystensä vähäeleiset elämäntäytteiset tarinat. Sandyä täydentää hyvin Kingmanin akustinen kitara. ”What a Dream It’s Been” on erilainen juhlalevy ja pakkohankinta kaikille hyvän musiikin ystäville. Silti toivoisin, että Sandyn seuraavaa levyä ei tarvitse odottaa yhtä kauan. Haluaisin ehdottomasti kuulla Sandyn uusia kappaleita koko sähköistetyn orkesterin esittämänä.

Ei kommentteja: