THE ZAZOU COWBOYS – SWINGIN’ WESTERN, JAZZ & COUNTRY MUSIC

Viime vuoden varmasti tyylikkäin ja tyylitietoisin vinyylijulkaisu on the Zazou Cowboysien ”Song Folio”.  Kannen tyyli luo illuusiota 1940-luvun savikiekkoalbumista. Vaikutelma jatkuu, kun asetat levyn soimaan – onko tämä todella 2010-luvulta vai 1940-luvun alusta. Myönnytyksenä modernille ajalle ainoastaan vinyylin mukana tuleva CD.

Western swing buumi oli kuumimmillaan kymmenisen vuotta sitten, mutta Zazou Cowboys ei välitä ohimenevistä trendeistä ja hyvä niin sillä mikään ei piristä kuin hyväntuulinen western swingin ja cowboy balladien yhdistelmä.  Zazou Cowboys tarjoilee pieteetillä tehtyä menneen ajan musiikkia parantumattomille romantikoille. 

Yhtyeen nimessä yhtyvät näppärästi eurooppalainen ja amerikkalainen perinne ja toisaalta suurkaupunkien kuuma jatsi ja avointen preerioiden kaipuu. ”Zazous” nimellä kutsuttiin Ranskassa sodan aikaista jatsi hep catien alakulttuuria. Itse nimi juontaa Cab Callowayn 1930-luvun kappaleeseen ”Zah Zuh Zah”. Cowboy ja villin lännen imagolla taas luodaan yhteyttä western swing traditioon, joka sekin ammensi jazzista mutta sekoittaen sen moniin muihin aineksiin.

Zazou Cowboys perustettiin 2008 ja takaa paljastuu Bonneville Baronsien duo Chris Wilkinson (kitara) ja Yann Mahdjoub (basso), jotka halusivat vapautua duona soittamisen rajoitteista ja irrotella välillä hieman suuremman orkesterin kanssa.

"Puhuimme Chrisin kanssa usein western swing orkesterin perustamisesta muiden muusikoiden kanssa ja tuntui loogiselta, että vanha hyvä ystävämme Willy Briggs, joka jakaa saman musiikkimaun meidän kanssa ja joka on taitava muusikko ja säveltäjä, olisi mukana", Yann kertoo.   

Briggs on tuttu mm. Lynette Morgan & the Blackwarer Valley Boys yhtyeistä. Loppuvuodesta 2008 mukaan liittyi myös viulisti Rebecca Willson, joka näki paikallisessa musiikkiliikkeessä yhteen ilmoituksen, jossa etsittiin Stephane Grappeli fania. Grappeli oli legendaarinen ranskalainen jazz-viulisti Django Reinhardin Hot Club de France yhtyeessä. Rebeccan musiikillinen tausta on monipuolinen sisältäen klassista, kokeellista ja vähän kaikenlaista musiikkia. Chrisin mukaan “hänen tietämyksensä ja ymmärryksensä musiikista ja melodiasta on uskomaton. Hän aina ojentaa meitä kun on kyse harmoniasta ja oikein soittamisesta.”

“Neljän muusikon kanssa soittaminen antaa uudenlaisia vapauksia sovituksiin verrattuna duona soittamiseen ja eikä tarvitse soittaa samalla tavalla. Bonneville Barons duossa basson rooli jatkuvasti muistuttaa laulun rytmistä, mutta Zazou Cowboyseissa rytmikitara korostaa tempoa ja basso voi vapaammin seikkailla melodisia linjoja, Kyse oikeasti kahdesta erilaisesta tyylistä ja pidän molemmista,” Yann valaisee kahden yhtyeen eroja.

Zazou Cowboys tyyli varioi western swingistä hillbillyyn ja jatsahtavasta swingistä cowboy balladeihin. Yhtyeen esikuvat ja vaikutteet löytyvät niin western swingin kuin kuuman jatsin puolelta ja yhtyeen nimen mukaisesti myös Euroopasta. Yann keroo pitävänsä kaikenlaiseta musiikista, mutta mustalaisjatsi (manouche) ja erityisesti Django Reinhard ovat lähellä häntä. Eurooppalaista jatsareista hän nostaa esille myös ranskalaisen 50-luvun laulajan George Brassensin ja basisti Pierre Nicolasin levytykset. 

”Toisen puolen isoa lammikkoa basistit kuten Slam Stewart, Fred Maddox, Bob Willsin eri basistit Son Lansfordista Ted Adamsiin, mutta myös tämän päivän erinomaiset muusikot kuten Jake Erwing ja Jimmy Sutton ovat suuria inspiraation lähteitä minulle”, Yann jatkaa. 

“Laulunkirjoittamisessa olen ehdottomasti saanut vaikutteita Cindy Walkerilta ja moderneimmista Dave Stuckeylta ja Sage Guytonilta, joka johtaa hollywoodilaista Lucky Stars yhtyettä”, Chris kertoo. Kitaristien kohdalla Chrisin suosikkien lista on pitkä ja paljon puhuva: Roy Lanham & The Whippoorwills, Les Paul, Hank Garland, Django, Chet Atkins, Jimmy Bryant, Charlie Christian, Merle Travis & George Barnes. 

”Tämän päivän soittajista suosikkejani ovat Joel Paterson The Modern Soundseista, Whit Smith Hot Club Of Cowtownista ja John Reynolds”, Chris jatkaa.

Yhtye on uskollinen menneen ajan soundeille ja Chris kertoo, miten he ovat viettäneet pitkiä aikoja kuunnellen heidän suosikki yhtyeitään ja yrittäen sisällyttää mahdollisimman monta tyylin elementtiä Zazou Cowboysien musiikkiin. 40-luvun yhtyeen olivat kuitenkin suurempia kuin neljän hengen Zazou Cowboys.

“Vanhan suuren soundin sovittamine vain neljälle muusikolle pakottaa meidät olemaan luovia ja se todellakin venyttää minua musiikillisesti. Yritämme turvautua erilaisiin apukeinoihin, joita käytettiin 30-40-luvun musiikissa niin kuin lauluharmonioihin ja mielenkiintoisiin melodisiin säkeisiin soolo-osuuksien välissä, mutta se kaikki tapahtuu kokeilun ja erehdyksen kautta. Jotkut jutut toimii ja toiset ei ja ainoa keino on harjoitella tosi paljon ja löytää, mikä sopii yhtyeelle”, Chris kertoo. 

Zazou Cowboysien albumi “Song Foliolle” on valittu vain yhtyeen omia kappaleita, mutta siitä huolimatta tai ehkä juuri sen takia laulujen tyyli on moninainen, Toisaalta kaikki kuulostavat kuin ne olisi sävelletty ja levytetty joskus 40-luvun lopulla. Chris on pyrkinyt saavuttamaan kappaleissa ajan hengen koska hänen mukaansa western swingin kulta-ajan laulunkirjoitus oli ällistyttävää.

”Tuon ajan lauluissa on tietty laatu, jonka itse koen hyvin vetovana. Kappaleet ovat usein yksinkertaisia, mutta kun kuuntelet tarkkaan ne voivat hyvin monimutkaisia ja sisältää erilaisia musiikillisia ideoita, joita tänä päivänä ei käytetä. Silloin oli todellinen taito tehdä lauluja ja monet ovat helmiä, joissa lyriikka juoksee ja musiikki on hyvin sovitettu. Noiden levytysten kauneus ei ole missään kikoissa tai tuotantotekniikoissa, vaan ne olivat hyvin kirjoitettuja lauluja, jotka ovat kestäneet aikaa,” Chris kertoo laulunkirjoittamisen ihanteistaan ja toivoo pystyvänsä samaan.

Zazou Cowboys on myös hyvin visuaalinen yhtye. Levyn ulkoasua on selvästi mietitty huolella ja pieniä yksityiskohtia myöten. Samoin yhtyeen keikkajulisteet ovat omia taideteoksia, joissa menneen ajan tunnelma tavoitetaan yhtä tyylikkäästi kuin yhtyeen musiikissa.  Chris kertoo, miten he haluavat tarjota ihmisille jotain jota voi kuunnella ja katsoa. Musiikki ei ole vain virtuaalista lataamista vaan olennaista on, että on jotain mitä voi konkreettisesti katsoa. 

”Pidän useista 1900-luvun puolivälin useista design tyyleistä ja minusta on hauskaa lisätä noita elementtejä julisteisiimme, levyihimme ja nettisivullemme. Luulen, että pidän yksinkertaisesta vanhan ajan designista ja tyylistä. Samalla tavoin kuin klassisilta kuulostavien laulujen kirjoittaminen, on myös äärimmäisen tyydyttävää luoda taidetta, joka on toisesta ajasta, ja aina haaste katsoa kuinka originaalin ja yksityiskohtaisen työn voin tehdä”, yhtyeen visuaalisesta asusta vastaava Chris kertoo.

Yhtye ei ole vielä käynyt Suomessa,mutta toivoo, että jonain päivänä mahdollisuus totetuu. ”Rakastamme tavata ihmisiä, jotka pitävät samasta musiikista kuin me, ja mahdollisuudesta soittaa heile”, toteaa Yann haastattelun lopuksi.  

(Julkaistu Big Beat lehdessä nr 1/2013)