Tämä blogi on omistettu amerikkalaiselle 1930-40-50-lukujen juurimusiikille: rockabillylle, western swingille, honky tonkille, jump bluesille ja kaikille muille mahdollisille suuntauksille ilman tarkempia kategorioita. Tarkastelun alla on niin alan viimeaikaiset julkaisut kuin edellisten vuosikymmenten klassikot mutta erityisesti harvinaisuudet ja outoudet.

lauantaina, toukokuuta 07, 2011

Clyde Stacy and Tulsa-sound


Bear Familyn Gonna Shake This Shack Tonight -sarjan uutukainen pääsi yllättämään itseni toden teolla. En etsimälläkään löytänyt kokoelmistani Clyde Stacyn kappaletta. On noita toki ollut saatavilla eri kokoelmilla ja jopa omalla levyllä, mutta todellinen läpimurto eurooppalaisen rockabilly-väen tietoisuuteen on jäänyt tapahtumatta – toistaiseksi. Nyt on lopulta Clyden aika nousta eurooppalaisten tietoisuuteen tai siis eurooppalaisten rockabilly-harrastajien. Bear Familyn levy esittelee vakuuttavan artistin, joka hallitsi niin hitaat balladit kuin nopeammat rokit ja jolla oli vahva oma tyylinsä. Kaiken kukkuraksi Clyde Stacy rantautuu Eurooppaan ja esiintyy toukokuussa 2011 Hemsbyn rock’n’roll juhlissa. Miehellä on myös omat myspace -sivut.


Stacy ei lopulta ole niin marginaalinen hahmo kuin voisi olettaa, vaan hänellä oli peräti valtakunnallisella listoilla noteerattu hitti ja paikallisesti hänen levynsä myivät oikein hyvin. Erityisen hyvin Teksasista kotoisin oleva mutta Tulsassa pitkään viihtynyt Stacy möi Kanadassa.

Stacyn varsinainen bravuuri olivat rockn’roll balladit kuten Dream Boy, So Young tai A Broken Heart – kappaleiden nimet kertovat kaiken. Stacylla on kuitenkin veikeä tyylinsä, joka on samalla kaunis ja korni niin kuin balladeissa kuuluu olla mutta sopivan rouhea. Stacyn rock’n’roll balladit eroavat aikansa puhtoisista teinipop-hitureista aidolla asenteella ja lievällä karheudellaan. Teinipop tähtien kultissa artistien ulkonäkö oli kaikki kaikessa, mutta Stacy ei istu tähän muottiin kulmikkaine piirteineen. Osaan kappaleista on rakennettu myös yllättäviä novelty-henkisiä lisiä. Vaikka So Young kappale rakentuu ”niin nuori on tämä rakkauteni” –teemalla niin taustalla huokailee selvästi aikuinen nainen. Osa radioasemista tulkitsikin huokailun kaksimieliseksi ja kielsi levyn soiton.

Jos Stacy hallitsee tunnelmalliset balladit, niin nopeissa rokeissa on vauhtia kerrakseen ja teräviä kitarasooloja. Mielenkiintoista on, että Stacyn 50-luvun kitaristi John LeVal seuraa Stacya Eurooppaan. Todellinen bravuuri on räiskyvä versio Little Johnny Jonesin Hoy Hoy kappaleesta, joka pesee Collin Kidsien vuotta myöhemmin levytetyn version mennen tullen. Yllättävän rokkaava ja iskevä on myös Stacyn tulkinta Johnny Hortonin Honky Tonk Hardwood Floor kappaleesta. 1960-luvun alussa Stacy levytti pari onnistunutta sessiota Big Al Downingin ja Vernon Sanduskyn kanssa. Niissä vanhat klassikot saivat tuoreen tulkinnan ja uusia kappaleita kuten soulahtava Sit’in Down Crying ajettiin sisään.



Stacyä on esitelty Tulsa soundin yhtenä kehittäjistä. Oklahoman Tulsalla on pitkään ollut musiikin historiassa oma paikkansa. Kaupunki oli mm. Bob Willsin orkesterin kotipaikka 1930- ja 40-luvuilla. Tulsa soundille viitataan kuitenkin 50- ja 60-lukujen vaihteen artisteihin kuten Stacy, Rocky Frisco ja J.J. Cale. Tulsa soundia on kuvattua rennoksi blues ja kantrisävytteiseksi rock’n’rolliksi ja Stacyn musiikki vastaa täysin kuvausta. Tulsassa yleisö oli Stacyn mukaan sofistikoituneempaa kuin Teksasissa ja sen voittamiseksi oli tehtävä enemmän töitä, mikä oli hänen mukaansa Tulsan omintakeisen musiikkikulttuurin salaisuus.

Stacy on todellinen löytö – artisti joka osaa yhdistää aidon rouheuden ja herkän tunnelmoinnin. Jos Tulsa-soundi kuulostaa tältä kannatan lämpimästi pureutumista syvemmälle kaupungin musiikilliseen perinteeseen.

Ei kommentteja: