MARCEL RIESCO: Patiently

 

Amerikkalainen kultakurkku ja itseään myös Roy Orbison historioitsijaksi kutsuva Marcel Riesco on julkaissut kolmannen soololevynsä vanhaan musiikkiin erikoistuneella Bear Familyllä. Yhtiö on toki aiemminkin vuosien saatossa julkaissut uusien artistien tuotoksia, mutta usein vain saksalaisilta artisteilta. Yksi harvoista poikkeuksista on ollut James Intveldin debyyttialbumi ”Introduction” melkein kolmenkymmenen vuoden takaa. Intveldin levy julkaistiin sekin kymppituumaisena vinyylinä niin kuin Marcelin uusinkin tai nyt saa kyytipoikana bonuskappalein varustetun CDn. Intveldin ja Riescon musiikissa on myös paljon hengenheimolaisuutta varsinkin nyt kun Marcel on ottanut päättäväisen sivuaskeleen kohti honky tonk musiikkia.

Malagalainen Sleazy julkaisi Marcelin kaksi aiempaa soololevyä ”A Record Date With” (2015) ja ”All Shades of Blue” (2018). Nuo ovatkin varsinaisia helmiä. Molemmat äänitettiin Berliinissä Lightning Recorder studiossa Axel Praefcken johtaman saksalaisen studioryhmän tukemana. Noissa levyissä Orbisonin henki oli vahvasti läsnä inspiraation lähteenä. Studiossa haettiin myös alkuperäistä 50-60-luvun soundia. Tämä tie tuli selvästi kuljettua loppuun ja toinen soololevy on tuon täydellistymä.

Uudella Nashvillessä äänitetyllä levyllä soundi ja musiikillinen baletti on virkistävästi uusi. Marcelin taidokas ääni on edelleen kaiken kantava voima, mutta musiikkityylien liudentumisten myötä Marcel on myös etääntynyt Orbison vaikutteista, mutta eihän Orbisonille omistautunut Marcel kokonaan halua edes irti niistä. Orbisonin rinnalla Marcelin olan takaa kurkkaa välillä Buddy Holly mutta varsinkin Bakersfieldin kantrikrooneri Wynn Stewart. Yhtyeen soundi on riisuttu ja intiimi ja siinä sekoittuu honky tonk shufflen rento rytmi 60-luvun alun rock & rollin pelkistettyyn mutta hillittyyn rytmiin. Lopputulos on mukaansatempaava ja rehellinen. 

Levyn nimikappale on ”Patiently” olisi loistava singlenosto. Se on vähäeleinen mutta rytmiltään rento ja melodialtaan tarttuva kappale, jossa on aimo ripaus Orbisonia mutta myös hipunen kantria. Kuvitteellisen singlen B-puoleksi sopisi hyvinkin aavistuksen kantrahtavampi ”Stranded in Dallas”.

Vaikka levyn tunnelma ja soundi on yhtenäinen, niin kappaleet voidaan raa’asti jakaa kantrivetoisiin ja 50-60-luvun taitteen popahtavan rock & rollin innoittamiin. Jälkimmäisiin lukeutuvat teini rock & roll tunnelmiin nojautuva pelkistetty balladi ”Honey Kiss” ja kepeä rock ”First Date”. Bob Lumanin "Let's Think About Living" hitin B-puolelle piilotettu Felice ja Boudleaux Bryantin kirjoittama ”You’ve Got Everything” on hyvä löytö ja pop rock & roll kappale on kuin tehty Marcelille. Sovitus noudattelee alkuperäistä mutta Marcelin luonteva ja taipuisa laulu herättää kappaleen uuteen eloon. Varsinainen herkkupala on balladi ”Trying to Forgot”, jossa Twin Peaks -tunnarin henkinen kitarakuvio loihtii synkkiä tunnelmia ja Marcelin ääni on täynnä patoutunutta paatosta.

Levyn ainoa turhake on versio Buddy Hollyn klassikosta ”You’ve Got Love”, johon Marcel ei uutta henkeä saa puhallettua. Kappale on napattu ensimmäisen soololevyn sessiosta lähes kymmenen vuoden takaa ja herää kysymys, miksi se on pitänyt saada mukaan.

Askel honky tonk shufflen puolelle käy luontevasti sekoittaen vaikutteita, mutta kappaleiden tarinat ja sävyt ovat kuitenkin toiset. Kantripuolelta löytyy kaksi lainaa. Webb Piercen 1964 levyttämä popahtava ”Sands of Gold” ja Jim Reevesin ”(How Can I Write on Paper) What I Feel in my Heart”. Molemmat ovat oivia valintoja ja, vaikka taaskin itse sovitus noudattelee alkuperäistä, niin Marcelin Orbison henkinen laulu herättää kappaleet uuteen loistoon. Marcel on myös säveltänyt liudan näppäriä hillittyjä honky tonk shuffleja (”Broken Hearted”, ”Mister Bartender” ja ”Another Country Song”), joiden nimet jo kertovat klassisista särkyneen sydämen tarinoista. Todellinen helmi on kantriballadin ja Orbison-henkisen balladin ristisiitos ”How You Do Prented”, jota ei syystä tai toisesta ole vinyylille kelpuutettu. Muutoinkin olisin tarjolla olleesta 14 kappaleesta valinnut hieman toisin kuin nyt nuo 10 vinyylille mahtunutta kappaletta.

Marcel Riesco on tehnyt onnistuneen sivuloikan Obsonista honky tonk shuffleen säilyttäen oman erityisen tyylinsä. Riisuttu ja vähäeleinen soitto korostaa Marcelin laulua ja hän kietoo kuulijan seitteihin, joista ei halua pyristellä irti. Klassikkokamaa. (Julkaistu Big Beat 3/2022)