Tämä blogi on omistettu amerikkalaiselle 1930-40-50-lukujen juurimusiikille: rockabillylle, western swingille, honky tonkille, jump bluesille ja kaikille muille mahdollisille suuntauksille ilman tarkempia kategorioita. Tarkastelun alla on niin alan viimeaikaiset julkaisut kuin edellisten vuosikymmenten klassikot mutta erityisesti harvinaisuudet ja outoudet.

maanantaina, huhtikuuta 15, 2013

Mimi Roman - Forgotten Honky Tonk Queen


Naisten rooli 50-luvun musiikkibisneksessä ei ole ollut helppo. Naisartistit saivat useimmiten soittaa toista viulua mutta toisaalta show tarvitsi naisartisteja – oli aina tarvinnut. Tähden rooli oli kuitenkin varattu lähes poikkeuksetta miehille. Harva naisartisti varsinkaan kantria ja rock & rollia soittava pystyi todella vakiinnuttamaan uraansa ja saavuttamaan pysyvämpää suosiota. Kyse ei ollut kuitenkaan ammattitaidon puutteesta eikä yrittäjien vähyydestä. 50-luvun musiikkibisneksen unohdetuista marginaaleista on voikin edelleen löytää unohdettuja helmiä niin kuin Bear Family uudella Juke Box Pearls sarjallaan onnistuneesti tekee. Uuden sarjan mielenkiintoisin julkaisu on Mimi Romanin levy ( I’m Ready If You’re Willing).

Mimi Roman oli New Yorkin tyttö Nashvillessä laulamassa kantrimusiikkia. Tänä päivänä tuossa ei ehkä olisi mitään outo, mutta 50-luvulla itärannikon kosmopoliittimetropoli ja etelän valkoisen rahvaan musiikin keskus olivat valovuosien päässä toisistaan. Deccan tuottaja Paul Cohen oli itse hyviin huvittunut Mimin taustasta ja kertoili, miten outoa, että juutalaistyttö New Yorkista lauloi kantri Nashvillessä. Mimi ei kuitenkaan ollut juutalaistyttö, vaikka äidin uuden miehen sukunimi olikin Rothman, vaan hänen alkuperäinen nimensä oli Miriam Lopolito ja juurensa Bronxissa. New York oli kuitenkin jotain niin outoa kantripiireissä, että julkisuuteen kerrottiin Mimin olevan Kaliforniasta.

Mimin ohjautuminen kantrin maailmaan liittyi varmasti hänen rodeoharrastukseensa. Jos ei muuta niin loisteliaan värikkäät kantriasusteet tulivat rodeomaailman kautta tutuksi jo ennen kuin Mimi sai sopimuksen Deccan kanssa 1954 ja sujahti säihkyvien kantriartistien maailmaan. Mimi tuntui ehtivän kaikkialle ja kaveeraavan kaikkien Nashvillen tähtien kanssa. Hän esiintyi niin Grand Ole Opryssa Nashvillessä kuin Cincinattin Midwestern Hayridessä ja Springfielding Jubileessa ja oli säännöllinen vieras Coyntry Style USA TV showssa. Varsin kunnioitettavaa oli tammikuussa 1957 alkanut kiertue, joka kiersi 45 osavaltioita 15 kuukaudessa. Mimi esiintyi show’ssa sellaisten artistien kuin Little Jimmy Dickensin, Ronnie Selfin, Red Sovinen ja Goldie Hillin kanssa. Show’n piti alun perin olla ilmainen, mutta kun kukaan ei uskonut, että ilmainen voi olla hyvää, joten pääsymaksuksi kelpuutettiin pääsponsorina toimineen tupakkayhtiön aski.



Ilmeisen ahkerasta yrityksestä ja tähtien seurasta huolimatta varsinainen menestys ei koskaan kohdannut Mimi Romania. Syy ei kuitenkaan ollut musiikissa. Mimi levytti Nashvillessä parhaan A-tiimin kanssa ja musiikki lukeutui 50-lukukaisen Nashville beatin kermaan. Mimille tarjottiin Nahvillen parhaiten säveltäjien Wayne Walkerin, Autry Inmanin, Mel Tillisin ja Gary Walkerin kappaleita. Toki laulaja itse ei paljoa valintoihin saanut vaikuttaa. Laulajana ja esiintyjänä Mimi oli vahva ja personalinen mutta silti uskollinen traditiolle. Ostavalla yleisöllä ei olisi pitänyt syytä olla ostamatta Mimin levyjä.


On oikeastaan ihme, että Mimi Roman tyyli erosi niinkin paljon Deccan toisen naiskantriartistin eli Patsy Clinen 50-luvun tuotannosta. Naisethan levyttivät samassa studiossa ja samojen muusikoiden kanssa mutta heidän laulunsa, antautumuksensa ja soundinsa oli erilainen. Mimiä voi kuvailla pirteäksi ja reippaaksi. Hän oli omimillaan nopeissa rytmipaloissa kuten ”I’m ready if you’re willing”, popahtavassa ”Mama Says”, rockabillahtavassa ”Wrap it up and save it” ja rokkaavassa  Little Lovin’” mutta kyllä Mimiltä hitaampi honky tonk poljentokin sujui tyylikkäästi niin kuin versio Hank WilliamsinWeary blues from waitin’” osoittaa. Nykyisestä perspektiivistä tarinaltaan mielenkiintoinen on valkoisen naisen ja komean arabimiehen rakkaustarina ”The Lady and the Arab”, jossa arabi naiselle vain leikkikalu. Musiikkihistorian oudoimpia kielikuvia lienee säe ”his shish kebab tastes strong ”.  Lopussa toki kerrotaan, että arabi onkin vain hevonen.

Mimi Roman on levytyksiinsä nähden ehkä 50-luvun unohdetuin naiskantriartisti ja uusi kokoelma korjaa tämän vääryyden. Näin loistava musiikki ansaitsee tulla kuuluksi.

Ei kommentteja: