NICK WATERHOUSE: Time’s All Gone
Nick Waterhousen
levyn kohdalla tein ostopäätöksenpelkän ulkonäön perusteella. Tyylikäs vinyyli,
jonka kiiltävän kannen nurkassa Nick istuu tyylikkäässä 60-luvun alun puvussa.
Takakansi on tehty yhtä pieteetillä antaen illuusion 60-luvun alun julkaisusta.
Totta kai levyn kansipahvi on paksu niin kuin aikoinaan ja itse vinyyli paksu.
Näin tyylikkäässä paketissahan ei voi olla kuin tyylikästä musiikkia.
Nick Waterhouse ei
pettänyt ennakko-odotuksiani. San Franciscossa nykyisin majaileva nuori muusikko
on aito retro ihminen, joka pyrkii täydellisyyteen siinä mitä tekee niin
soitossa kuin visuaalisen ulkonäköön liittyvissä asioissa. Ja tuo tyylitaju
näyttää pettämättömältä ja näkyy pienissä yksityiskohdissa. Sen takana on kuitenkin
palava rakkaus vanhaan musiikkiin; niihin aarteisiin, jotka voi löytää kauan
unohdetuilta neljävitosilta. Miehen ensijulkaisu 2010 olikin juuri
vinyylisingle, joka ehti herättämään tarpeeksi huomiota oikealle
levysopimukselle.
Länsirannikon
musiikkilehdistö on myös hehkuttanut Waterhousea, mutta on ollut hänen
musiikkinsa edessä osin hämillään. Waterhousea on hankala luokitella ulkonäön
tai musiikin perusteella selkeään lokeroon. Viittaukset Buddy Hollyyn ja rock
& rolliin ovat varsin harhaan johtavia ja perustuvat vain siihen, että Nick
käyttää vintage-laseja ja musiikissa on rock & roll elementtejä. Mies hakee
tyylillisiä esikuviaan 50-luvun lopun cool jazz piireistä, mutta musiikin
perusta on 50/60-lukujen taitteen rhythm & bluesissa, johon sekoittuu
vahvoja blues elementtejä, aika-ajoin mustan rock & rollin
aggressiivisuutta ja soulin sielukkuutta. Kaikki nuo vaikutteet siivilöityvät
kuitenkin savuisten jazz kuppiloiden fiiliksellä. Lopputulos on omaperäinen ja
ajaton musiikillinen sekoitus. Waterhouse ei yritä kuulostaa keneltäkään
muulta kuin itseltään.
Whitehousen on
onnistunut kokoamaan varsin suuren orkesterin: siihen kuuluu useita taitavia
puhaltajia ja asianmukainen taustakuoro. Yhtyeen sielu taitaa olla kuitenkin sen
taitava rumpali. Kaikki on niin kuin vanhaan aikaan. Waterhousella itsellään on
vahva joskin selvästi valkoisen bluesääni. Koko orkesteri on viety vintage
studioon, jossa niin äänitys kuin masterointi on tehty ilman
digitaalitekniikka. Näin ollen lopputuloskin on paras hankkia vinyylinä eikä
CDnä.
Levy alkaa
vahvasti soulahtavalla Say I Wanna Know kappaleella, jossa on Whitehousen
soundin mukainen hillityn svengaava ote. Some Place kappaleella Whitehouse
sekoittelee Little Richardia ja rock & rollia soulahtavaan sykkeeseen. I
Can Only Give You Everything ja Raina ovat meneviä rhythm & blues
paloja, joissa bändi loistaa kokonaisuudessaan. Varsinkin Raina rikkoo
kuitenkin rytmin vaihdoksillaan ja sovituksellaan vanhoja kaavoja luoden
uudenlaista coolia rhythm & bluesia. (If) You Wanna Trouble ja Is That
Clear kappaleet esittelevät Whitehousen aggressiivisempaa puolta, mutta vaikka
riitaa haastetaan ei tappeluun asti päädytä. Varsinkin jälkimmäisessä
Whitehouse väläyttelee blues-kitaraansa ja hurjaa soul huutoa. Teardrop Will
Follow You on klassinen nyyhkyballadi mid-tempossa esitetty. Levy päättyy
hurjan hypnoottiseen Time’s All Gone kappaleeseen, jossa rock & roll rytmi
kohtaa soulin raivon.
Taitavaa, tyylikästä ja sofistikoitunutta mutta aika ajoin musiikki jää takoamaan paikalleen ja uppoaa omaan näppäryyteen. Itse odotin aika ajoin railakkaampaa otetta ja irtiottoja. Tarttuvat koukut 60-luvun alun r&b kappaleiden tyyliin jäävät puuttumaan mutta toisaalta kappaleiden sovituksista on löydettävistä useita yllättäviä ja sovinnaisista poikkeavia elementtejä. Whitehouse kalastelee samoilla vesillä kuin JD McPherson; molemmat ovat aika samoista aineksista luoneet omanlaisensa musiikin. He eivät kopioi vaan luovat jotain ihan uutta ja silti jatkaen traditiota. McPhersonin ja Whitehousen soundeissa on kuitenkin paljon eroja. Whitehousen tyyliin ydin hillityn odottavat rytmit yhdistettynä hurjaan soul lauluun: aggressiivisuus ja tiukka kontrolli yhtä aikaa.Erittäin mielenkiintoinen uutuus ja suositeltava hankinta.
Nick Waterhouse - I Can Only Give You Everything from TheOtherHand on Vimeo.
Kommentit