Tämä blogi on omistettu amerikkalaiselle 1930-40-50-lukujen juurimusiikille: rockabillylle, western swingille, honky tonkille, jump bluesille ja kaikille muille mahdollisille suuntauksille ilman tarkempia kategorioita. Tarkastelun alla on niin alan viimeaikaiset julkaisut kuin edellisten vuosikymmenten klassikot mutta erityisesti harvinaisuudet ja outoudet.

tiistaina, toukokuuta 15, 2012

Ronnie Dawson & High Noon with Lisa Pankratz: The Carnegie Hall Tour

29. huhtikuuta 1994 oli Ronnie Dawsonin uran kohokohtia. Tuolloin Teksasin hurjapää pääsi esiintymään yhdessä koko Yhdysvaltojen arvostetummassa konserttitalossa – New Yorkin Carnegie Hallissa. New Yorkin sinfoniaorkesteri piti alun perin tätä 1890 valmistunutta konserttisalia omanaan, mutta jo swing suuruudet kuten Benny Goodman pääsivät esiintymään sinne. Vaikka Carnegie Hallin lavalla on käynyt myöhemmin useita pop- ja rock-artisteja, niin silti pieniin saleihin ja kapakoihin tottuneelle rockabilly artistille konsertilla oli varmasti suuri symbolinen merkitys. Vaikka Dawsonin uskollisimmat seuraajat eivät kaikki uskaltaneet astua tähän valtakulttuurin linnakkeeseen, niin konsertti aateloi Dawsonin musiikin osaksi koko Amerikan perintöä.

Ronnieta tuki taustalla 90-luvun paras ja yksi kaikkien parhaista rockabilly trioista – High Noon – vahvistettuna rumpali Lisa Pankratzilla. Ilta Carnegie Hallissa oli omistettu Teksasille ja lavalle kipusivat myös Teksas blues-artisti T.D. Bell ja texmex hanuristi Mingo Saldivar. Harmi kyllä itse konsertista ei ole säilynyt kelvollista nauhoitetta. Konserttisalin salin akustiikka on erityisen kuuluisa, mutta salin säännöt olivat tiukat. Ronnie, High Noon ja Lisa lähtivät kuitenkin kevään ja kesän aikana kiertämään Yhdysvaltoja Carnegie Hall turneen nimellä. Toukokuun alussa Columbuksessa Ohiossa paikallinen tuottaja ja rockabillyfani Greg Wolske houkutteli porukan omaan livestudioonsa ja juhannuksensa Wolske äänitti omin päin Dawsonin keikan Indianan Rockabilly Weekenderillä. Jos emme siis pääse Carnegie Hallin, saamme näiden nauhojen välityksellä nauttia Dawsonin, Pankratzin ja High Noonin saumattomasta ja tinkimättömästä yhteistyöstä livenä. Äänenlaatu on nykyteknologialla saatu kelvolliseksi ja kuulijalle välittyy keikan spontaani tunnelma  aina yllättävää sähkökatkoa myöten.



Rockabilly Weekender äänite tarjoaa teknisistä vajaavaisuuksista huolimatta edes pienen välähdyksen mitä Ronnien liveakti noina vuosina oli. High Noonin soiton nyanssit ikävä kyllä hukkuvat mutta menon välittömyys ja energiaa tihkuu läpi. Keikka potkaistiin käyntiin Red Hot Mama rockabillyllä ja jatkettiin mm. Joe Texiltä lainatulta Yum Yum Yum rock & rollillla, rockabilly versiolla Champion Jack Dupreen Shim Sham Shimmy’stä, Tommy Sandsin The Worrying Kind’lla ja Coastersien Down in the Mexcio’lla. Lopussa päädyttiin Dawsonin omaan uudempaan klassikkoon Up Jumped the Devil, jonka raskaasta rock-temposta High Noon selviää yllättävän hyvin, ja 50-lukulaiseen klassikkoon Rockin’ Bones. Ronnie rokkasi ruumiinsa joka solulla eikä hän vain pistänyt itseään sataprosenttisesti likoon vaan esimerkillään ja kannustuksellaan toi taustabändin mukaan. Dawsonin johti rockyhtyettä kuin swing-orkesteria Lisa Pankratzia lainaten.



Mielenkiintoista sinänsä on, että Dawson mitä luultavammin vieraili maassamme samana armon vuonna 1994 ja silloin hänet itsekin Turussa näin. Tarkempaa ajoitusta en tuolle Suomen kiertueelle äkkiseltään löytänyt mutta muut korjatkoon. Dawsonin taustalla soitti Suomessa Whistle Bait ja mietin mahtoiko tuosta kiertueesta jäädä mitään tallenteita.

Dawson on niitä harvoja 50-luvulla aloittaneista rockabilly-artisteista, jota ei muisteta vain joistakin teinivuosina tehdyistä levytyksistä. Hänen musiikillinen uransa huipentui juuri 1990-luvulla. Carnegie Hall levy tarjoilee Ronnie Dawsonin uransa huipulla. Mies oli ladattu täyteen energiaa ja rock & rollia. Suurkiitos Bear Familylle ja Greg Wolskelle näiden tallenteiden uudelleenjulkaisusta.

Ei kommentteja: