Warner Mack - Rock-A-Ballad Sound

Bradley Film and Recording studio Nashvillessä oli 1950-luvun jälkipuoliskon huippustudio, jossa purkitettiin aivan uskomaton määrä aikansa huippumusiikkia. Studioon ei päässyt oman orkesterin kanssa vaan pääsääntöisesti musiikista vastasi studion vakio-orkesteri, johon kuului useita legendaarisia soittajia kuten kitaristit Hank Garland ja Grady Martin ja basisti Bob Moore. Studio oli pääasiassa aikansa suurten levy-yhtiöiden käytössä ja toisin kuin monilla pienillä ja yksityisillä levymerkeillä Nashvillen studion soundi oli aina huoliteltu ja tarkkaan sovitettu. Bear Family on tästä aarreaitasta ammentanut vuosin saatossa satoja tai tuhansia levytyksiä mutta aina vain näyttää mahdolliselta löytää uusi artisti. Nyt oman levyn on saanut Warner Mack ( Baby Squeeze Me: Gonna Shake This Shack Tonight), joka osoittautuukin varsin mainioksi kultakurkuksi.

Aikalaismainos luokitteli Mackin rock-a-billy laulajaksi samalla kun saman show’n toinen esiintyjä Ray Price leimattiin western balladilaulajaksi. Nykykorvaan molemmat määritykset särähtävät pahasti: Pricen musiikki oli honky tonkia ja Mack se varsinainen balladilaulaja. Mackin musiikkiin sopiikin paremmin toinen samoihin aikoihin käytetty määre – rock-a-ballad. Musiikilliset leimat eivät sinänsä ole tärkeitä mutta kertovat usein jotain omasta ajastaan. Country-teollisuus oli pahassa kriisissä rock’n’rollin nousun myötä ja niin hämmennyksissä, että vähään aikaan ketään ei markkinoitu kantriartistina. Paul Cohen kiinnitti Mackin  juuri näihin aikoihin Decalle ja hänelle etsittiin sopivaa markkinarakoa vanhemman kantriyleisön ja nuoremman rockyleisön välistä. Niin kuin monessa muissakin Nashvillen tämän ajan levyissä rock, pop ja kantri sekoittuvat uudeksi Nashville-soundiksi. Mackia markkinoitiin kuitenkin aluksi selkeästi teineille ja vasta vähitellen teinirakkaus höpinät korvautuivat hieman aikuisemmilla sanoituksilla. 

 Warner Mack oli yksinkertaisesti uskomaton tyylikäs rock-a-ballad laulaja, joka sävelsi itse lähes koko tuotantonsa. Hänen äänensä ei ole ehkä yhtä vahva kuin Elviksen mutta toisin kuin monet muut aikansa laulajat Mack ei pyrkinytkään matkimaan Elvistä, vaan lauloi omalla komealla äänellään. Jopa laulaessaan teinisanoituksia Mackin äänessä oli kypsyyttä, joka vain kasvoi 1960-luvun alkuun tultaessa. Pääosa Mackin rockballadeista ei ole varsinaisesti hitaita nyyhkyballadeja vaan rytmikkäitä ja svengaavia midtempo esityksiä. Vauhdikkaamman rock’n’rollin puolelle Mack ei lipsahdellut vaan pysyi tyylilleen uskollisena.

Ensimmäisestä Decca sessiosta erottuu mm. Robert Gordoninkin levyttämä Is It Wrong (For Loving You) ja Elvis-tyylinen Baby Squeeze Me. Osa Decca kappaleista tuo mieleen etäisesti myös Don Gibsoninin tai paremminkin jonkinlaisen Gibsonin ja Elviksen sekoituksen. Mack osasi tarpeen tullen myös honky tonk balladin poljennon Pricen tyylin. Jättäessään 1959 Decca taakseen Mack jätti hyvästit myös teinitähti-imagolle. Varsinkin vuosina 1960-61 äänitetyissä kappaleissa on uutta groovia, joissa rock-a-ballad saa soulahtavan lisämausteen ja tuo itselleni mieleen Charlie Richin. Mack ajautui 60-luvun kuluessa selkeämmin kohti kantrimarkkinoita mutta säilytti tyylikkyytensä ja levytti itse asiassa parasta 60-luvun honky tonk musiikkkia.

Warner Mack on jälleen kerran erinomainen löytö Bear Familyltä. Uskomattoman taidokkaasti tehtyä ja sielukasta musiikkia, jota voi vilpittömästi suositella kaikille 1950-luvun rockaballadin ystäville eli kaikille teille, jotka pidätte Elviksestä, Roy Orbinsonista, Charlie Richistä, Jack Scotista ja monista muista heidän hengenheimolaisistaan.