Tämä blogi on omistettu amerikkalaiselle 1930-40-50-lukujen juurimusiikille: rockabillylle, western swingille, honky tonkille, jump bluesille ja kaikille muille mahdollisille suuntauksille ilman tarkempia kategorioita. Tarkastelun alla on niin alan viimeaikaiset julkaisut kuin edellisten vuosikymmenten klassikot mutta erityisesti harvinaisuudet ja outoudet.

maanantaina, marraskuuta 19, 2007

LEVYLAUTASELLA NYT: HANK THOMPSON


Taidan joutua aloittamaan uuden levykatsauspalstani hieman haikeissa tunnelmissa. Ajattelin kirjoittaa pidempien juttujen väliin lyhyempiä yhteen tai kahteen levyyn kohdistuvia katsauksia. Nostaa parrasvaloon unohtuneita arkistojen aarteita tai ainakin omien kokoelmien unohtuneita helmiä tai levydivarista hankittuja uusia löytöjä. Juuri tällaiseen löytöön ajattelin kohdistaa ensimmäisen katsauksen. Ostin pari viikkoa sitten paikallisesta levydivarista Hank Thomposonin Back in the Swing of Things LPn. Thompson on ollut pitkään niitä ainoita jo 1940-luvulla aloittaneita kantrin tervaskantoja, jotka ovat jatkaneet soittamista tähän päivän. Ikävä kyllä tästä kirjoituksesta muodostui myös jonkinlainen muistokirjoitus, koska viime kuussa sairauden vuoksi eläkkeelle siirtynyt Thompson menehtyi 6. marraskuuta 82 vuoden iässä. Viimeisen keikkansa hän oli heittänyt tämän syksyn lokakuussa.

Kyseinen levy on vuodelta 1976 eikä 70-lukulaisen karu kansi paljoa lupaa. Rekan ovesta hymyilevä Hank viittaa korkeintaan jonkinlaiseen rekkamieskantriin. Onneksi levyn nimi ja takakannen tekstit vihjaavat jo mitä tulemaan pitää, sillä muuten levy olisi jäänyt divarin hyllylle. Niin kuin nimi antaa olettaa, musiikissa on vahva swingin taustapotku. Hankin tavaramerkki oli 50-luvun alusta yhdistää honky tonkin ja western swingin perinteet. Toisaalta laulun teemat risteilivät usein tyypillisessä honky tonkin elämän varjopuolen kuvauksissa niin kuin tälläkin levyllä klassiset Honky Tonk Girl ja Hangover Tavern. Kun perinteiset western swingin tähdet kuten Bob Wills ja Spade Cooley olivat pääasiassa orkesterin johtajia, niin Hank oli jo selkeä tähti ja laulusolisti. Mutta toisaalta Hank keräsi taakseen keskikokoisen yhtyeen, Brazor Valley Boys, jonka soundi perustui steelin ja tupla-fiddlen harmoniaan. Musiikki ei ollut puhdasta silottelematonta pienyhtye honky tonkia mutta ei oikein klassista western swingiä. Swing oli Hankille enemmän rytmin perusta ja tanssiyhtyeen shufflen sielu, johon ei kuulunut pyrkimystä jazzille tyypilliseen improvisointiin. Hank oli ennen kaikkea viihdyttäjä, joka varmasti kiersi uransa aikansa kaikki Teksasin ja Oklahoman tanssisalit ja honky tonkit. Hank oli myös itse tietoinen paikastaan kantrimusiikin historiassa kahden tradition yhdistäjänä. Usein myöhemminkin toistettu kuvaus eri traditioista on kerrottu LPn kansiteksteissä yllättävänkin seikkaperäisesti.

Mitä ihmeellistä kyseisessä LPssä sitten on. Näyttäisi, että se oli kotiinpaluu tutun soundin pariin monen vuoden harhailun jälkeen. Hank itse on muistellut 1970-luvun alun Dot-kauden levytyksiä huonompinaan, koska yhtiö oli yrittänyt aiemmin sovittaa häntä Nashvillen muottiin, mutta tällä yhdellä viimeisimmällä Dot-albumistaan Hank sai palata swinginsä pariin ja kerätä ympärilleen vanhat soittajansa. Tuottajana toimi Tommy Allsup, joka oli itsekin soittanut Johnny Lee Willsin western swing yhtyeessä ja myös Buddy Hollyn kanssa tämän viimeisellä kiertueella. Allsup oli aiemminkin tuottanut western swing tähtien myöhempien aikojen tuotoksia, joten hän tiesi tyylin. Studioon ahtautui myös perinteinen Hank Thompsonin western swing yhtye steeleineen ja fiddleineen. Mukana oli paljon alan veteraaneja kuten kitaristi Pete Wade, joka oli soittanut pitkään Ray Pricen kanssa, Hankin vanhat steel-kitaristit Curley Chalker ja Bobbie White sekä Texas Playboys viulistit Keith Coleman ja Johnny Gimble. Soundi on perinteinen ja svengaava vaikka onkin äänitetty Nashvillessä. Toki jonkin verran Nashville sovitusta viuluissa on aistittavassa aika ajoin ja steel voisi selkeämmin esillä. Silti Hankin pehmeä ja melodinen baritoni kietoo kuulijansa pauloihin ja yhtye soittaa ansiokkaasti. Tunnelma on juuri niin kuin sen pitääkin olla. Kappale valikoima koostuu vanhoista Hank klassikoista ja uusista sävellyksistä. Lopussa piipahdetaan polkan ja valssinkin puolella mutta sehän sopii Böömistä, nykyisesti Tshekistä, lähtöisin olevien siirtolaisten pojalle. Teksasissa saksalaisten siirtolaisten vaikutus musiikkikulttuurissa oli suuri ja saksalaisten vaikutuksesta syntyi Teksasin kuulut tanssilavat, joiden tausta oli suomalaisillekin tutussa 1800-luvun järjestöaktiviteetissä.

1970-luvun lopulla elettiin myös selvästi western swingin ensimmäistä renessanssin aikaa. Innostuksen alkuun saattajana oli ennen kaikkea Asleep At the Wheel yhtye mutta myös muut saivat orastavasta suosiosta osansa. Tai ainakin levy-yhtiöt aika ajoin jälleen sallivat musiikilliset kokeilut myös western swingin parissa.



Vaikka Hankin vuoden 1976 LP miellyttävä poikkeus yleisestä 1970-luvun kantrin valtavirrasta, niin toki hänen klassiset levytyksensä Capitolille 1950-1960-luvulla ovat oma lukunsa. Vertailun kohdaksi voisi nostaa esille runsas pari vuosikymmentä aiemmin (1955) julkaistu North of the Rio Grande LP, jonka hankin pari vuotta sitten. Levy on monipuolinen kokonaisuus, joka esittelee Hank Thompsonin hittien takana. Miehen hitit painottuivat 50-luvulla novelty-henkisiin kappaleisiin (esim. Humpty Dumpy Heart, Rub-A-Dub-Dub tai No Help Wanted) ja 60-lukua taas dominoivat honky tonk elämän kertomukset (esim. Six Pack to Go tai edellä mainittu Hangover Tavern). Tällä levyllä pääroolia näyttelevät rakkauslaulut, jotka pääosin toki käsittelevät hylätyksi tulemista, mutta mukaan mahtuu muutakin. Levyn muhkea kansikin heijastelee jo cowboy-romantiikkaa ja mukaan on mahtunut yksi cowboy-laulukin – Cindy Walkerin säveltämä Dusty Skies, jonka olivat ehtineet levyttää jo Bob Wills, Spade Cooley, Johnny Bond ja Sons of the Pioneers. Cindy on mielenkiintoinen hahmo sillä tämä Texasista Kaliforniaan 22-vuotiaana 1940 muuttanut nainen dominoi cowboy-laulutuotantoa. Hän esimerkiksi sävelsi Bob Willsille vuosina 1941-44 kaikki tämän elokuvissaan esittämät 39 cowboy-henkistä sävelmää. Maskuliinisen cowboy kulttuurin takaa löytyi sittenkin nainen. Willie Nelson julkaisi viime vuonna kokoelman Cindy Walkerin lauluja.

Muutkin valitut kappaleet osoittavat Hankin erilaisia juuria, jotka kuitenkin kaikki tuntuvat palautuvan Teksasiin tai Oklahomaan. Mukaan on valittu hieman yllättäen Woody Gutherien This Train. Gutherien musiikki oli aina poliittisesti latautunutta, eikä 50-luvun MacCartherismin aikana hänen vasemmistohenkiset protestinsa olleet valtaeliitin suosiossa. Toisaalta Gutherie oli Okie ja lähtöisin samasta Teksasin ja Oklahoman musiikillisesta perinteestä kuin Thompson. Ja toki This Trainin viesti on varsin symbolinen. Kaksi klassista Bob Wills instrumentaalia (Big Beaver ja Panhandle Rag) alleviivaa Willsin vahvaa perintöä vaikka miehen kulta-ajat olivat jo takanapäin ja western swing menettänyt kaupallisen potentiaalinsa. Normaalin Brazor Valley Bous soundin ohella näihin sessioihin jätti sormenjälkensä myös kitaristivirtuoosi Merle Travis, joka oli vähän aiemmin lyöttäytynyt Hankin kanssa yhteen. Erityisesti Merlin pikkaus This Train kappaleessa tekee sitä jopa jonkinlaisen proto-rockabillyn. Mukana on myös instrumentaaleissa trumpetisti. Vuoden 1976 ja tällä 1955 levyillä on myös yksi yhteinen soittaja – steelkitaristi Bobbie White.

Saamme olla onnellisia Capitolin edistyksellisestä politiikasta. Toisin kuin monet muut yhtiöt Capitol panosti jo varhain uuteen äänilevymuotoon, LPseen, ja esimerkiksi Hankin LP ei ole mikään hittikokoelma tai sikermä ajan hittejä, vaan selkeä oma kokonaisuutensa, jossa hän esittelee omien sävellysten ohessa Teksasin musiikillisia juuriaan. Hittejä metsästävä levyteollisuus tarjosi 50-luvulla usein neljän laulun levysessioita, joista poimittiin sitten yksi tai kaksi singleä. Toisin oli vielä esimerkiksi 1930-luvulla, jolloin yhtyeet levyttivät harvoin mutta silloin asetaatille tarttui usein kymmeniä kappaleita. Tekniikka oli toki jo kehittynyt ja Hank Thompson oli luultavasti ensimmäinen kantriartisti, joka levytyssessio tallennettiin jo 1940-luvun lopulla uusiokäytettävälle magneettinauhalle. Silti juuri markkinoiden keskittyminen singleihin piilotti jälkipolvilta artistin tai yhtyeen koko ohjelmiston. Hankille kohdalla näin ei ole ja samasta LPiden vyörystä saamme nauttia myös Capitolin muiden tähtien kuten esimerkiksi Gene Vincentin kohdalla.
Naiset ja herrat Hank Thompson vielä kerran:

Ei kommentteja: