VUODEN 2024 PARHAAT

 

Vuoden vaihtuessa tapanani on ollut luoda katsaus päättyneen vuoden musiikillisiin kohokohtiin omasta subjektiivisesta vinkkelistä. Näinä epävarmoina aikoina katseen kohdistaminen juuri musiikkiin eikä maailmantapahtumiin on itselleni entistä tärkeämpää. Musiikissa elää rinnakkain toivo ja kärsimys, ilo ja suru, rakkaus ja lohduton yksinäisyys, nousuhumalan estottomuus ja krapulan katumus, perinteen kunnioitus ja luova muutos. Red Clay Straysin solistia Brandon Colemania lainaten tarvitsemme musiikkia tullaksemme toimeen ihmiselon epävarmuuden kanssa ja ehkä musiikki tekee meistä vahvempia.

Listaan perinteisesti 10 parasta uutta julkaisua sekä sen oheen vuoden uudelleen julkaissut, vuoden kirpparilöydön ja parhaat konsertit.

Vuoden 2024 parhaat levyt (aakkosjärjestyksessä):

CHARLEY CROCKETT: $10 Cowboy (Thirty Tigers) (Charley jatkaa omalla persoonallisella soundillaan, jota voisi kuvata rennon funkahtavaksi vintage-henkiseksi countryksi.)

DWIGHT YOAKAM: Brighter Days (Thirty Tigers) (Yoakamin paras levy vuosikausiin.)

HILLBILLY MOON EXPLOSION: Back In Time (Cleopatra) (HBEn originelli ja eklektinen soundi yhdistelee edelleen luovasti aineksia rockabillysta surfiin, 80-lukuisesta uudesta aallosta psykedeeliseen rock & rolliin ja countrysta ranskalaiseen melodiseen chansoniin.)

JD MCPHERSON: Nite Owls (New West) (LP on omistettu Duane Eddylle mutta JDn rouhea rock & roll ammentaa luovasti eri vuosikymmenten kitaravetoisesta rock & rollista.)

THE KAISERS: More From (Imperial) (Edinburghin beat rock & rollareiden tarttuva paluu.)

LA pERRA BLANCO: Get It Out (FOLC) (Andalusiasta kotoisin olevan La perran blues sävyttein rockabilly on energistä ja antaumuksellista niin kuin aidon rock & rollin tuleekin olla.)

MOZZY DEE: !Órale! (Rum Bar) (Rockabillyn tulevaisuus löytyy Uudesta Meksikosta.)

POKEY LAFARGE: Rhumba Country (New West) (Vaikka tunnelma on huoleton kuin helteinen kesäpäivä Karibian saarilla niin Pokeyn uusin on musiikillisessa eklektisyydessään kekseliäs, tarttuva ja haastava kuuntelukokemus.) 

RED CLAY STRAYS: Made By These Moments (RCA) (Sielukas ja vahva sekoitus Etelän musiikkityylejä Elviksestä souliin ja southern rockiin yhdistyen voimannuttaviin tarinoihin.)

SIERRA FERRELL: Trail of Flowers (Rounder) (Ferrellin musiikissa yhdistyvät Appalakkien folk, bluegrass ja country mutta siinä on aineksia myös mustalaisjatsista, honky tonkista ja aika ajoin myös indie-rockista. Ferrellin omin sanoin: “Haluan luoda musiikkia, joka saa ihmiset nostalgisiksi menneisyyttä kohtaan mutta samalla innostuneeksi musiikin tulevaisuudesta.” )-

 

Vuoden uudelleenjulkaisu:

LINDA MARTELL: Color Me Country (Sun) (Vuonna 1970 julkaistu “Color Me Country” on yksinkertaisesti klassikkolevy. Martell ansaitsee lyhyestä urastaan huolimatta paikkansa country-musiikin suurten joukossa. Linda oli ensimmäinen musta country naisartisti, joka saavutti merkittävää kaupallista menestystä, mutta hänen paikkansa country-musiikin historiassa ei perustu vain hänen urauurtavaan rooliin mustana naisartistina vaan ennen kaikkea hänen musiikkinsa voimaan ja sielukkuuteen.)

Vuoden kirpputorihankinta:

SIR DOUGLAS QUINTET: Mendocino (Smash, 1969) (Teksasin monilahjakkuuden Doug Sahmin yhtyeen ehkä paras levy.)

 

Vuoden parhaat live-elämykset: Syksyn konserteista mieleen jäivät vahvat naisartistit: Imelda May (Savoy, Helsinki), Caity Gyorgy (Sigyn Sali, Turku), Mozzy Dee (Vantaa), ja Ina Forsman (Logomo, Turku). Paljon muutakin sykähdyttävää tuli nähtyä ---kuten Delta Bombers (Tavastia), Coffinshakers (Utopia, Turku) ja Flogging Molly (Turku).