CHARLEY CROCKETT: $10 Cowboy

 

Charley Crockettin julkaisutahti on suosion kasvaessa hieman hiljentynyt ja enää mies ei julkaise useita pitkäsoittoja vuodessa kuten koronavuosina. Huonoa levyä Charley ei ole koskaan julkaissut, mutta noustuaan supertähteyden kynnykselle ei ole enää varaa terapeuttisiin sivuprojekteihin. Fanien odotukset uuteen levyyn ovat suuret eikä fanikuntaa kannata pettää. Ja sitä Charley ei tee, vaan tarjoaa takuu varmaa laatua. Uusin ”$10 Cowboy” on Charleyn parhaimpia ja jos ei paras pitkäsoitto. Sitä on työstetty huolella ja rakkaudella. Taustalla häärii lahjakas soittajien ja tuottajien tiimi, jonka kapellimestarina heiluu Billy Horton. Billy on ollut taustalla monissa aiemmissakin Charley julkaisuissa, mutta tällä kertaa herra on myös kynäilyt kappaleita yhdessä Charleyn kanssa.

Charley suosii edelleen analogista live-äänitystä studiossa, mikä vaatii soittajilta rautaista ammattitaitoa varsinkin, kun orkesterissa on mukana välillä taustakuoroa, torvia ja klassisia viuluja. Billy Hortonin oma studio, jossa Charley on aiemmin levyttänyt, onkin vaihtunut isompaan, jotta koko konklaavi on mahtunut studioon yhtä aikaa. Tällä kertaa studioyhtye koostuu muutamasta Charleyn keikkabändin pitkäaikaisesta soittajasta (urkuri Kullen Fox ja rumpali Mario Valdez) ja Austinin juurimusiikki-skenen rautaisista ammattilasista. Bassoa soittaa mm. High Noonista tuttu Kevin Smith, joka on monet viime vuodet soittanut yhä edelleen kiertueita sitkeästi jatkavan Willie Nelsonin yhtyeessä. Kitaraa soittaa David Leroy Biller ja pianoa T Jarrod Bonta, jotka ovat molemmat tuttuja lukuisilta Austinissa tehdyiltä rockabilly ja western swing henkisiltä levytyksiltä yhdessä Billy Hortonin kanssa.

Charley tarjoaa kasvavalle fanijoukolle sitä, mitä he odottavat mutta sopivasti uudistuen. Charleyn ulkoinen habitus on räväkkä, välillä jopa tarkoituksellisen shokeeraava ja aina vintage. Hän ei todellakaan pidä teksasilaisuuttaan piilossa, mutta Charleyn myyttinen Teksas on honky tonkien ja tanssilavojen hikinen sulatusuuni ja toisaalta aution tyhjän tilan villi erämaa. Musiikkilehdistössä Charley on leimattu retro-countryn edustajaksi, mutta kaikesta western-henkisyydestä huolimatta Charleyn musiikki ei ole koskaan ollut puhdasta country-musiikkia eikä se kopioi mitään mennyttä soundia. Charleyn musiikki on kuin Teksas itse – sekoitus erilaisia musiikillisia vaikutteita, joita herra on ammentanut jo katusoittajauransa aikana. Jos joky määritelmä halutaan, niin Charleyn musiikkia voisi kuvata rennon funkahtavaksi vintage-henkiseksi countryksi. Siinä country tunnelmaan on upotettu paljon soul ja funk rytmejä ja monia muitakin Etelä rikkaan musiikkikulttuurin aineksia. Välillä kurkotetaan Teksasin rajan yli Louisianan puolelle. Lopputulos on hyvin persoonallinen ja tunnistettava soundi.

Uusin pitkä soitto jatkaa samaa musiikillista linjaa, jolla Charley on kasvavan suosionsa rakentanut. Edellinen pitkäsoitto ”The Man from Waco (2022)” nosti herran jo lähelle supertähteyttä ja stadionluokan esiintymisiä, mutta ahkerasti kiertävä Charley ei näytä edelleenkään vierastavan Teksasin tanssisalejakaan.   

Uuden levyn 12 kappaletta pitävät sisällään erilaisia aineksia ja vaikutteita. Näennäisen yksinkertaisuuden takana kappaleet ovat hyvin monikerroksellisia ja ne on orkestroitu taitavasti. Sanoituksellisesti liikutaan edelleen löyhästi omaelämänkerrallisissa teemoissa ja tyydytään perinteisen tarinankerrontaan. Musiikissa on aina oma groovi otteensa myös hitaissa tarinalauluissa.

Pelin avaava ”$10 Cowboy” liikkuu laveasti etelän rytmeissä. Kuulen 70-lukuisen countryrockin innoitusta, mutta rytmissä on aina annos mustalta puolelta lainattua groovia. Nimestään huolimatta ”America” onnistuu välttämään kaiken poliittisen paatoksen. Kappale alkaa meksikkolaisilla mariakki torvilla ja kappaleen elokuvallista tunnelmaa vahvistaa Billerin kevyesti jatsahtava kitara ja koko kappaleen taustalla soivien torvien groovi rytmi.

Charley viihtyy erilaisissa grooveissa balladeissa. ”Hard luck & circumstances” balladia voisi ehkä parhaiten kutsua countrysouliksi. Taustakuoro, urut ja steelkitara on upotettu tyylikkäästi taustalle. ”Good at losing” on kaihoisan kaunis kantriballadi, jossa twangaavan kitaran ja steelin vuoropuhelua täydentää klassisempi viulu. Perinteisiä countrymusiikin orkestroinnin sääntöjä haastetaan ja muutetaan tyylikkäästi.  ”Gettin’ tired again” on raskas rytminen funkin ja country sekoitus, jossa on funkin rytmiä sekoittuneena hitaaseen country grooviin.  Rokahtava voimaballadi ”Solitary road” kuuluu sekin levyn parhaimmistoon ja eroaa muista levyn balladeista.  ”Diamond in the rough” on taas kaunis melodinen balladi ja vahva tarina tavallisen arkisen elämän merkityksestä.

Charley Crockettin vanhat ystävät ovat varmasti jo levyn keränneet talteen, mutta jos eivät niin kehotan niin tekemään. Jos Charley musiikki on jäänyt vielä kokematta, tästä on hyvä aloittaa. Charley Crockett on parasta mitä amerikkalainen country maailma tällä hetkellä tarjoaa.  

(Julkaistu Big Beat lehdessä 2024)