SIERRA FERRELL: Trail of Flowers

 

Sierra Ferrellin on onnistunut murtautumaan Americana-musiikin myynti- ja kuuntelutilastojen kärkeen vintage-henkisellä, akustispainotteisella ja kauniin runollisella musiikillaan. On hienoa huomata, että laadukas trendeistä irrallaan kulkeva musiikki vetoaa kuulijoihin ja ainakin tarpeeksi karismaattinen esiintyjä pystyy varsinkin Yhdysvalloissa luomaan sillä uraansa. ”Trail of Flowers” on Ferrellin toinen pitkäsoitto Rounder-yhtiöllä. Hän julkaisi kymmenisen vuotta sitten pari levyä, mutta vasta ”Long Time Coming” (2021) on nostanut Sierran laajempaan tietoisuuteen ja menestykseen.

Ferrellin musiikissa yhdistyvät Appalakkien folk, bluegrass ja country mutta siinä on aineksia myös mustalaisjatsista, honky tonkista ja aika ajoin myös indie-rockista. Orkesterin soitossa korostuu usein akustisuus, mutta varsinkin uudella levyllä on enemmän sähköä ja rytmiä kuin aiemmin. Viulujen oheen sähkökitaralla on usein tärkeää rooli. Ferell kertoo itse, että uudella levyllään hän haluaa luoda täyteläisempää soundia rumpuineen, mutta soundia. joka olisi kuitenkin uskollinen vanhan ajan (old timey) musiikin tunnelmalle. Ferrell kuvaa omaa musiikkiaan eklektiseksi ja se onkin loistava määre. Ferrellin sanoin: “Haluan luoda musiikkia, joka saa ihmiset nostalgisiksi menneisyyttä kohtaan mutta samalla innostuneeksi musiikin tulevaisuudesta.” Hienosti sanottu. 

 Runollisuus ja tarinat ovat olennainen osa Ferrellin musiikin kokemista ja Ferrell on taidokas runoilija, joka kertoo koskettavia ja hyvin humaaneja tarinoita. Niillä on usein vahva kosketus Amerikan sydänmaiden ihmisten elämään. Mukana on kaihoa ja intohimoa aina murhaan asti, mutta myös vahvaa rakkautta. Yhtenä kantavana teemana kulkee myös läheinen suhde luontoon.

Ferrell on niin kuin kannen rikas kuvakieli antaa olettaa räiskyvä renessanssi persoona ja kukkahattutäti, jota punaniskatkin kunnioittavat. Harva kuvaa itseään siivekkäänä leijonana (etukansi) ja haarniskaa kantavana enkelinä. Ferrellillä riittää myös musiikillista rohkeutta.

A-puolen avaa ja lopettaa modernin Americanan singer-songwriter tradition mukaiset tarinalaulut. Näistä ”American Dreaming” on niin tarinnallisesti kuin musiikillisesti vahvempi. Ferrell, jonka menneisyydessä löytyy nomadi-elämän vaihe päihteineen, osaa kertoa vakuuttavasti tarinan amerikkalaisen unelman ristiriitaisuudesta. Melodisen kappaleen kertosäe on myös tarttuva. ”Dollar Bill Bar” country shuffle on honky tonk twangia kitaroineen mutta mukana on ripaus popahtavaa ilmavuutta ja Ferrellin laulussa rock-asennettakin. Tarina on hyvinkin suomalainen: siitä miten ei enää uskalla uskoa hyvään onneen. Twangaava country jatkuu B-puolen ”Why haven’t you loved me yet” kappaleella, mutta mukaan on nyt upotettu rytmiin ja kertosäkeen rakenteeseen klassisen 60-lukuisen rock & rollin vaikutteita. ”Wish You Well” on kuin kaunis klassinen pop-balladi menneiltä ajoilta.

Levyn kaksi helmeä löytyy A-puolelta. Luonnon villistä voimasta ammentava ”Fox Hunt” kappaletta kannattelevat Appalakkien viulut ja se etenee ikiaikaisissa kelttiläisissä tunnelmissa. Vanha folk-musiikki on luomassa perustaa mutta kappaleessa on perinteitä enemmän rytmiä, laulussa hieman rosoisuutta ja massiivinen taustalaulu tuo maagista elementtiä. Kappale voisi sopia jopa mainion kelttipunk yhryeen Flogging Molly’kin ohjelmistoon. Ferrel modernisoi tyylillä Fiddlin’ Arthur Smithin 30-luvulla levyttämän ”Chittlin’ Cookin’ Time in Cheatham Country” kappaleen.  Musiikillisesti liikutaan jossain dixielandin, mustalaisjazzin ja countryn rajapinnassa. Akustisten instrumenttien sijaan taiten sovitettu sähkökitara tuo modernia twistiä. Sovitus tuo ainakin itselleni mieleeni Hot Club of Cowtown yhtyeen parhaat ajat.  

 Loput kappaleista ovat syvemmin kiinni Appalakien perinteisessä poljennossa ja varhaisen bluegrassin maailmassa mutta aina jollakin tuoreella kulmalla lähestyttynä. Osa on riisutumpia tarinalauluja kuten synkkätunnelmainen traaginen rakkauslaulu ”Rosemary”, joka on tTunnelmaltaan ja tarinaltaan aitoa etelän gotiikkaa.  ”Lighthouse”  ja  ”I’ll come off the mountain” uivat jossain epätodellisessa folkahtavassa satumaailmassa, jossa Ferrell  on keiju, joka lumoaa kuulijansa.

Sarah Ferrellin uusi levy on kaikille hyvän musiikin ystäville. Jos olet täydellisen tyylipuritaani Ferrell ei ole juttusi, mutta luovassa menneen ja tulevan yhdistävässä musiikki-ilottelussa Ferrell on mestari. 

(Julkaistu Big Beat lehdessä)